Yläkouluikäisten kokemuksia opiskelun ja tavoitteellisen urheilun yhdistämisestä

Abstract

Tässä työssäni tutkin tavoitteellisen urheilun ja opiskelun yhdistämisen erilaisia tapoja. Selvitän, miten tavoitteellisesti urheilevat nuoret kokevat opiskelun ja tavoitteellisen harjoittelun yhdistämisen. Tarkastelen tavoitteellisen urheilun ja opiskelun yhdistämistä erityisesti kuormittavuuden, oppimisen kaikkiallisuuden sekä yksilöllisyyden näkökulmista. Aineistona on viiden yläkouluikäisen, tavoitteellisesti urheilevan nuoren haastattelut. Aineiston analyysi on toteutettu teoriaohjaavan sisällönanalyysin ja teemoittelun avulla. Tutkimukseen valitsemani teemat kulkevat läpi tutkimuksen teoriassa, haastattelukysymyksissä, tutkimuskysymyksissä sekä tuloksissa. Tavoitteellisesti urheilevien nuorten arki esiintyy heidän kertomanaan hyvin aikataulutettuna ja priorisoituna. Nuorten kokonaisliikuntamäärä on vaarassa jäädä heidän menestymisensä kannalta liian alhaiseksi. Vaarana on myös, että nuoret väsyvät suuren työmäärän sekä ylimääräisen stressin ja paineiden vuoksi. Tutkimukseni osoittaa, että tavoitteellisesti urheilevan nuoren koulun ja urheiluseuran välillä ei ole juurikaan yhteistyötä. Vanhempien rooli moniammatillisessa yhteistyössä nouseekin hyvin suureksi. Koulun käytännöt eivät juurikaan huomioi nuorten yksilöllisyyttä. Tästä huolimatta nuoret itse pystyvät hyödyntämään urheilutaustaansa myös opiskelussa. Suurin osa nuorista ei kokenut koulunkäynnistä olevan hyötyä urheiluun. Tutkimus osoittaa myös, että nuorten koulupäivien aikainen osallisuus on hyvin näennäistä eikä nuorilla ole juurikaan todellisia vaikuttamismahdollisuuksia.