Erinomaiset elämät: Taidepedagogia Giorgio Vasarin Taiteilijaelämäkerroissa.

Abstract

Tämä Pro gradu-tutkielma käsittelee Giorgio Vasarin (1511-1574) Taiteilijaelämäkertoja-teosta (Le Vite De' Piu Eccellenti Pittori, Scultori, e Architettori da Cimabue insino a' tempi nostri, 1550), joka on laaja biografiakokoelma Italian renessanssin taitelijoista. Selvitän tutkielmassani Vasarin elämäkertojen kasvatusintentiota pureutumalla tekstissä ilmeneviin opettamisen ja oppimisen teemoihin. Pyrkimyksenäni on laajentaa ymmärrystämme Vasarin taidekasvatuksellisesta ajattelusta, ja niistä tavoista joilla hän merkityksellistää taiteellisesta toimintaa. Tiedonintressini on pedagoginen, kysynkin: mitä Giorgio Vasari opettaa taiteen keskeisistä käsitteistä Taiteilijaelämäkertoja- teoksessaan? Tutkimuksessani sivutaan myös tiedon merkitystä kuvataidekasvatuksessa, pohtien taiteen ja kognition yhteyttä erityisesti taidehistoriaan kytkeytyvänä kysymyksenä. Tätä tutkimusta motivoi ajastus taidekasvatuksen tutkimisesta ympäristössä joka on hyvin erilainen kuin omamme. Tällaiseen tarkasteluun Giorgio Vasarin Taiteilijaelämäkertoja tarjoaa ainutlaatuisen aineiston. Aikaa on kulunut Vasarin ajoista meidän päiviimme, mutta tämä ei tarkoita sitä, että taidetta koskettavat kysymykset olisivat oleellisesti muuttuneet. Pohdinnat mitä on taide, miten sitä voi –vai voiko sen perimmäistä olemusta ylipäätään– opettaa, ovat taiteen opetuksen problematiikan ytimessä edelleen. Taiteilijaelämäkertoja on varsin tutkittu aihe erityisesti taidehistorian yhteyksissä. Vasarin kiehtova kirjoitustyyli ja tekstistä välittyvä innostus lisäävät teoksen kiinnostavuutta ja suosiota, se onkin kautta aikojen toiminut myös ilona ja huvituksena, ei ainoastaan lähteenä tietokirjallisuudelle. Tulkitsen aineistoani kontekstuaalisesti, arvioimalla sitä oma syntyaikansa näkökulmasta. Pyrin tuottamaan uutta tietoa ja osoittamaan Vasarin klassikkoteoksen ajankohtaisuuden kysymällä niitä kysymyksiä jotka kiinnostavat minua kasvatuksellisesta näkökulmasta. Vaikka renessanssin epookkia on kutsuttu nimenomaan uudestisyntymisen aikakaudeksi, perustuivat tuoreet ajatukset antiikin Kreikan ja Rooman sivistyksen pohjalle. Vasarin ajattelu pohjasi varsin vahvasti kaikkien käytettävissä olevien aineistojen hyödyntämiseen: uutta synnyttääkseen ei kaikkea vanhaa ollut tarpeellista hylätä vaan käyttää hyödyksi entistä kauniimpien kuvastojen muodostamisessa.

This thesis examines Giorgio Vasari’s (1511-1574) work Lives of the Artists (Le Vite De' Piu Eccellenti Pittori, Scultori, e Architettori da Cimabue insino a' tempi nostri, 1550), a large collection of Italian Renaissance artist biographies. In my study, I investigate the pedagogical intention of Vasari’s biographies by analysing the themes of teaching and learning in the text. The idea is to broaden our understanding of Vasari’s pedagogical thinking regarding art and the ways in which he gives meaning to artistic action. My interest is pedagogical, and as such I seek to answer the question: what does Giorgio Vasari teach about the key concepts of art in his work Lives of the Artists? My study also explores the topic of the importance of knowledge in visual arts education and examines the relation between art and cognition, especially in connection to art history. This study is motivated by the idea of examining art pedagogics in an environment which is very different from our own. For this type of investigation, Giorgio Vasari’s Lives of the Artists provides unique material. Time has passed since Vasari’s days, but this does not mean that questions regarding art have significantly changed. What art is, how it can be taught, and whether its ultimate essence can be taught at all, are still fundamental questions in art education. The Lives of the Artists is a well-researched work, especially in the field of art history. Vasari’s intriguing style of writing and the enthusiasm conveyed through the text add to the appeal and popularity of the work. Throughout the years, the book has not only served as a subject of research, but it has also provided a source of entertainment and amusement. I interpret the research material contextually, evaluating it from the perspective of the time in which it was written. I aim to produce new information and to demonstrate the topicality of Vasari’s classic work by asking the questions which interest me from a pedagogical perspective. Although the epoch of Renaissance has been called the period of rebirth, the new ideas of the era were drawn from the ancient Greek and Roman cultures. Vasari´s thought was firmly based on utilising all accessible materials: it was not necessary to discard the past in order to form something new, but to make use of it in the creation of even more beautiful illustrations.