Teknologia vainon väylänä : eron jälkeisen digitaalisen vainon kokemuksia

Abstract

Tutkimus käsitteli eron jälkeistä digitaalista vainoa ja sen suhdetta vainoa kokeneiden turvallisuuteen. Tutkimuksen tarkoitus oli tarkastella digitaalista vainoa kokeneiden kokemuksia vainosta ja heidän antamia merkityksiä turvallisuudelle. Tutkimus on laadullinen tutkimus ja sen metodologinen lähestymistapa on fenomenologinen. Tutkimuksen aineisto koostui kahdesta osa-aineistosta; haastatteluista ja vainoa kokeneiden naisten suljetun verkkoryhmän tekstiaineistosta. Tutkimusaineistot on käsitelty ja analysoitu yhtenä aineistona. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan analyysin keinoin. Tutkimus on väkivaltatyön näkökulmasta ajankohtainen, sillä teknologian käyttäminen vallankäytön välineenä ja erilaisissa vuorovaikutussuhteissa on yleistynyt teknologian kehityksen myötä. Informaatio- ja kommunikaatioteknologian kehittymisen kautta esiin tulevat sosiaaliset ympäristöt haastavat vuorovaikutuksen rajat ja suhteen teknologiaan. Sosiaalityön näkökulmasta teknologia on tuonut uusia tapoja kohdata ja palvella asiakkaita, mutta se tuo mukanaan myös sosiaalisia ongelmia joiden ymmärtäminen on tärkeää.

Tutkimuksen tuloksena digitaalisen vainon kokemukset jakautuivat kahteen erilliseen digitaalisen vainon osaan. Kokemukset digitaalisesta vainosta nivoutuvat vainotekojen verkkoon siten, että ne ovat joko yksittäisiä digitaalisen vainon tekoja tai ne ovat välillisiä digitaalisen vainon tekoja joilla on erillinen motiivi suhteessa entiseen puolisoon. Näiden kahden erillisen digitaalisen vainon muodon erottaminen on olennaista väkivallan uhkan arvioinnin ja turvallisuussuunnittelun näkökulmasta. Erillisten motiivien erottaminen vainokäyttäytymisen perusteella on merkityksellistä koska sen kautta voidaan mahdollisesti ennakoida tulevaa käyttäytymistä ja sitä kautta muilta vainon teoilta, kuten fyysiseltä seuraamiselta, häirinnältä tai jopa fyysisen väkivallan uhalta voidaan suojautua. Digitaalinen vaino oli häiritsevää ja arkea hankaloittavaa.

Digitaalisen vainon yhteys turvallisuuteen sisälsi sekä toiminnallisia että emotionaalisia elementtejä. Nämä elementit olivat suhteessa toinen toisiinsa. Turvallisuus sai merkityksiä normaaliuden ja hallinnan tunteen kautta. Turvallisuus merkitsi toimintakyvyn kasvua sekä arjen hallintaa. Toiminnalliseen turvallisuuteen liittyi toiminta viranomaisten kanssa, eri viranomaisten myötävaikutus turvallisuuteen sekä ulkoinen turvallisuus. Ulkoinen turvallisuus merkitsi tässä tutkimuksessa erilaisia teknisiä laitteita, joilla voitiin parantaa turvallisuutta, esimerkiksi turvakamerat, hälytyslaitteet ja erilaiset paikantimet. Emotionaalisesti turvallisuus merkitsi tietynlaista vapautta; vapautta kokoaikaisesta epäilystä, pelosta ja varmistelusta. Turvallisuuden tunne vahvisti arjen toimijuutta. Emotionaalisen ja toiminnallisen turvallisuuden merkitykset tukivat, mutta myös murensivat toisiaan. Emotionaalisen turvallisuuden rikkoutuessa toiminnallisuus saattoi vähentyä. Turvattomuus ja pelko aiheuttivat toimintakyvyn lamaantumista.

Digitaalisen vainon kannalta keskeiseksi tapahtumaksi nousi pariskunnan erotilanne, jonka yhteydessä parisuhteessa vallalla olleet vuorovaikutusmallit siirtyvät eron jälkeiseen suhteeseen. Erotilanteessa on mahdollisuus vaikuttaa siihen, millaiseksi vuorovaikutus rakentuu. Vainon ennalta ehkäisyn näkökulmasta laadukas erotyöskentely sosiaalityön eri erityisaloilla on tärkeää. Sosiaalinen media ja nopeat, helpot ja paikkaan ja aikaan sitoutumattomat kommunikointiväylät luovat haasteen siitä, kuinka suojaamme yksityisyyttä ja rakennamme turvallisia rajoja yksityisyydelle.