Lapsipotilaan hoidosta päättäminen lapsen osallistumisoikeuden näkökulmasta
Kemppainen, Heidi (2017)
Kemppainen, Heidi
Lapin yliopisto
2017
openAccess
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201801221010
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201801221010
Tiivistelmä
Lapsen oikeuksien sopimuksen myötä lapsipotilaalla on oikeus osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon, jota ohjaa aina ensisijaisesti lapsen etu. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on oikeusdogmaattista tutkimusmetodia käyttäen tutkia lapsipotilaan osallistumisoikeutta hänen hoitoaan koskevassa päätöksenteossa.
Lapsipotilaan hoidosta päättäminen on järjestetty lainsäädännössämme lapsenhuoltolakiin nähden erityissäännöksin. Lapsen osallistumisoikeus ilmenee laajimmillaan itsenäisenä päätöksenteko-oikeutena, jonka edellytyksenä ovat riittävä ikä ja kehitystaso. Päätöksentekooikeuden käyttäminen edellyttää myös tiedonsaantia, vapaaehtoisuutta ja huolellista harkintaa. Se kattaa lähtökohtaisesti oikeuden suostumuksen antamiseen, hoidosta kieltäytymiseen ja siitä luopumiseen, hoitomuodon valintaan sekä hoitotahdon ja DNR-päätöksen tekemiseen. Sitä voivat rajoittaa lapsen etu ja suojaaminen sekä käytännössä myös huoltajan mielipide.
Kun lapsi ei kykene päättämään hoidostaan, ilmenee osallistumisoikeus lapsen hoidosta päättävän henkilön velvollisuutena huomioida lapsen näkemykset ja mielipide. Tällöin lapsi voi myös kieltäytyä ilmaisemasta näkemystään ja mielipidettään. Ensisijaisesti hoidosta päättää lapsen sijasta hänen huoltajansa. Huoltajan päätöksenteko-oikeus ei ole rajoittamaton, eikä hän saa kieltää lapsen henkeä tai terveyttä uhkaavan vaaran torjumiseksi annettavaa hoitoa. Mikäli näin kuitenkin tapahtuu, on kunnan sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen järjestettävä lapselle sijaishuolto ja hoidosta päättää sosiaalihuollosta vastaava toimielin.
Huoltajan antama suostumus ei edellytä, että hän on tosiasiallisesti keskustellut lapsen kanssa, mikä havaittiin lapsen osallistumisoikeuden kannalta ongelmaksi. Ratkaisuksi tutkielmassa ehdotetaan pohdittavaksi mahdollisuutta siihen, että terveydenhuollon ammattihenkilöllä olisi lakiin kirjattu velvollisuus selvittää lapsen näkemykset ja mielipide suoraan lapselta itseltään. Terveydenhuollon ammattihenkilön arvio on ratkaisevassa asemassa sen suhteen, katsotaanko lapsi kykeneväksi päättämään hoidostaan ja millaisena lapsen osallistumisoikeus ilmenee.
Osallistumisoikeudesta tehdään merkintä potilasasiakirjoihin. Lapsella on oikeus kieltää potilastietojensa luovuttaminen, jos hän kykenee päättämään hoidostaan. Osallistumisoikeuden kannalta ongelmaksi havaittiin epäselvyys siitä, voiko lapsi käyttää ilman huoltajan myötävaikutusta oikeusturvakeinoja, mitä perusoikeusmyönteinen laintulkinta edellyttäisi.
Lapsipotilaan hoidosta päättäminen on järjestetty lainsäädännössämme lapsenhuoltolakiin nähden erityissäännöksin. Lapsen osallistumisoikeus ilmenee laajimmillaan itsenäisenä päätöksenteko-oikeutena, jonka edellytyksenä ovat riittävä ikä ja kehitystaso. Päätöksentekooikeuden käyttäminen edellyttää myös tiedonsaantia, vapaaehtoisuutta ja huolellista harkintaa. Se kattaa lähtökohtaisesti oikeuden suostumuksen antamiseen, hoidosta kieltäytymiseen ja siitä luopumiseen, hoitomuodon valintaan sekä hoitotahdon ja DNR-päätöksen tekemiseen. Sitä voivat rajoittaa lapsen etu ja suojaaminen sekä käytännössä myös huoltajan mielipide.
Kun lapsi ei kykene päättämään hoidostaan, ilmenee osallistumisoikeus lapsen hoidosta päättävän henkilön velvollisuutena huomioida lapsen näkemykset ja mielipide. Tällöin lapsi voi myös kieltäytyä ilmaisemasta näkemystään ja mielipidettään. Ensisijaisesti hoidosta päättää lapsen sijasta hänen huoltajansa. Huoltajan päätöksenteko-oikeus ei ole rajoittamaton, eikä hän saa kieltää lapsen henkeä tai terveyttä uhkaavan vaaran torjumiseksi annettavaa hoitoa. Mikäli näin kuitenkin tapahtuu, on kunnan sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen järjestettävä lapselle sijaishuolto ja hoidosta päättää sosiaalihuollosta vastaava toimielin.
Huoltajan antama suostumus ei edellytä, että hän on tosiasiallisesti keskustellut lapsen kanssa, mikä havaittiin lapsen osallistumisoikeuden kannalta ongelmaksi. Ratkaisuksi tutkielmassa ehdotetaan pohdittavaksi mahdollisuutta siihen, että terveydenhuollon ammattihenkilöllä olisi lakiin kirjattu velvollisuus selvittää lapsen näkemykset ja mielipide suoraan lapselta itseltään. Terveydenhuollon ammattihenkilön arvio on ratkaisevassa asemassa sen suhteen, katsotaanko lapsi kykeneväksi päättämään hoidostaan ja millaisena lapsen osallistumisoikeus ilmenee.
Osallistumisoikeudesta tehdään merkintä potilasasiakirjoihin. Lapsella on oikeus kieltää potilastietojensa luovuttaminen, jos hän kykenee päättämään hoidostaan. Osallistumisoikeuden kannalta ongelmaksi havaittiin epäselvyys siitä, voiko lapsi käyttää ilman huoltajan myötävaikutusta oikeusturvakeinoja, mitä perusoikeusmyönteinen laintulkinta edellyttäisi.
Kokoelmat
- Pro gradut [4083]