Uudet kanneperusteet ja niiden liityntä kanteenmuutoskieltoon dispositiivisessa riita-asiassa

Abstract

Tämän lainopillisen tutkielman tarkoituksena on selvittää, milloin kanteenmuutossääntely sallii uusiin kanneperusteisiin vetoamisen oikeudenkäynnin aikana (OK 14:2.3). Aiheen tarkastelu on rajattu koskemaan ainoastaan dispositiivisia riita-asioita. Käsiteltävän aiheen luonteen vuoksi tutkielmassa tarkastellaan laajasti koko kanteenmuutosinstituutiota ja siihen läheisesti liittyviä muita prosessioikeudellisia ilmiöitä. Tutkielma etenee seuraavalla tavalla. Ensimmäiseksi tutkielmassa tarkastellaan yleis-luonteisesti kanteenmuutoskiellon sisältöä ja sen merkitystä oikeudenkäynnissä. Toiseksi keskitytään tarkastelemaan, mitkä faktat kuuluvat OK 14:2.3:n sääntelyn piiriin, ja milloin uuteen kanneperusteeseen vetoamisen voidaan katsoa olevan sallittua. Kolmanneksi keskitytään tarkastelemaan kanteenmuutoskiellon suhdetta oikeusvoimaan ja vireilläolovaikutukseen. Viimeisenä asiakokonaisuutena tarkastellaan vielä tilanteita, joissa OK 14:2.3:n perusteella kielletty kanteenmuutos voi tulla arvioitavaksi, ja mahdollisesti hyväksytyksi, OK 14:2.1:n poikkeuksien perusteella. Tutkielman johtopäätöksistä voidaan todeta seuraavaa. Uuteen oikeustosiseikkaan vetoaminen on sallittua, mikäli se täyttää suuntaviivakonstruktion mukaiset ehdot. Lisäksi edellytetään, ettei prekluusiovaikutus tai vastaajan passiivisuus aiheuta estettä uuteen seikkaan vetoamiselle. Mikäli oikeudenkäynnin aikana esitetty kanteenmuutos kielletään, voidaan kielletty muutos saattaa uuden oikeudenkäynnin kohteeksi ilman, että oikeusvoima- tai vireilläolovaikutus tätä estää. Uuden oikeustosiseikan luonteesta riippuen, OK 14:2.3:n perusteella kielletty kanteenmuutos voi tulla hyväksyttäväksi OK 14:2.1:n 3 kohdan perusteella. Säännösten tulkintalähtökohdat eivät kuitenkaan ole täysin yhteensopivia keskenään. Tutkielmassa esitettyjen kehitysehdotusten mukaisesti OK 14:2.3:n tulkintakehystä voidaan jo lähitulevaisuudessa muuttaa joustavammaksi. Tämä onnistuisi oikeuskäytännön linjamuutoksen avulla. Suuremmat muutokset kanteenmuutosinstituutiossa vaativat kuitenkin oikeustieteellisen dialogin kautta tapahtuvan peruskonstruktion rakentamisen, jota voidaan myöhemmin hyödyntää mahdollisen lainmuutoksen valmistelun yhteydessä.