Pelillistämisen mahdollisuudet nuorten miesten syrjäytymisen ehkäisemisessä

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää nuorten peliharrastajien kokemuksia pelaamisesta, peleistä ja niiden vaikutuksista heidän arkielämäänsä. Tutkimuksen teoria pohjautuu pelillistämistutkimukseen sekä syrjäytymistutkimukseen. Tutkimuksen keskiössä ovat nuoret pelaajat, joiden opinnot ovat jääneet vähäisiksi tai myöhästyneet tai jotka ovat heikossa työmarkkina-asemassa. Tutkimuksen aineisto on kerätty puolistrukturoiduilla haastatteluilla ja analysoitu laadullisesti teoriasidonnaisen sisällönanalyysin avulla. Tutkimuksessa haastateltiin viittä nuorta miestä, jotka pelaavat pelejä aktiivisesti.

Tutkimustuloksina esitetään nuorten pelaajien haastattelujen pohjalta saadut teemat pelien vaikuttavuudesta ja ominaisuuksista sekä niiden mahdollisesta hyödyntämisestä syrjäytymisen ehkäisemiseen. Tutkimustulokset ovat monilta osin yhteneviä aiemman tutkimuksen kanssa, mutta myös uusia näkökulmia löytyi sekä joidenkin aiemmin havaittujen tekijöiden rooli korostui. Pelaajien pääsääntöisenä motivaationa pelaamiselleen toimii itsensä kehittäminen. Pelaamisen tulee olla hauskaa ja mielekästä ajanvietettä, mutta mikäli pelaaja ei koe kehittyvänsä pelaamisen seurauksena, kyseisen pelin elinikä jää usein lyhyeksi. Pelejä pelataankin lähes yksinomaan utilitaristisista syistä. Tulostaulukoita ja erilaisia ranking-systeemeitä hyödynnetään oman kehityksen seurannassa ja arvioinnissa. Tutkimuksessa korostuu myös kilpailu pelaajien välillä, mutta ei sen perinteisessä merkityksessä. Pelaajat eivät kilpaile palkinnoista. Kilpailu koetaan mielekkäänä oman kehityksen mittarina. Pelaajat peilaavat omia suorituksiaan muiden suorituksiin. Kilpailun päämääränä on toisen pelaajan päihittäminen ja itsensä kehittäminen, ei tavarat ja palkinnot. Haasteita suoritetaan joko yksin tai verkossa muodostetuissa yhteisöissä.

Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että mikäli pelaaja halutaan sitouttaa johonkin toimintaan, tulee vedota hänen sisäisiin motivaatiotekijöihinsä. Pelin täytyy tarjota riittäviä haasteita sekä mahdollisuus arvioida omia suorituksiaan. Vetoamalla pelaajan haluun kehittää itseään saadaan aikaan pidempikestoisia tuloksia kuin esimerkiksi tarjoamalla konkreettisia palkintoja. Yhdistämällä nämä tekijät toimivaan peliin, jossa on hyvä yhteisö, saadaan aikaan olosuhteet jossa pelaaja voi oppia hyödyllisiä, ”oikean” elämän taitoja. Näitä toimenpiteitä voitaisiinkin kehittää sellaisissa tapauksissa, joissa toiminta vaikuttaa alun perin tylsältä, esimerkiksi työ- tai kouluhaussa. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää suunniteltaessa toimenpiteitä ja pelillistämisen hyödyntämistä nuorten syrjäytymisen ehkäisemisessä.