Köyhyys arjessa ja tulevaisuudenkuvissa ruoka-avun naisasiakkaiden kokemana

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on köyhyyden kuvaukset ruoka-avun naisasiakkaiden arjessa ja tulevaisuudenkuvissa. Kyse on laadullisesta tutkimuksesta, jonka tavoitteena on selvittää ruoka-avun asiakkaiden käsityksiä köyhyyden vaikutuksesta heidän arkeensa ja tulevaisuudenkuviinsa sekä avun tarpeeseen johtaneista syistä. Asiakkaiden käsitysten ymmärtäminen avaa uuden näkökulman siihen, millaisesta avusta he hyötyisivät, ja millaista apua he todennäköisimmin olisivat valmiita ottamaan vastaan. Tutkimus toteutettiin käyttäen fenomenografista tutkimusotetta, jonka tarkoituksena on tutkia ihmisten erilaisia käsityksiä tutkittavasta ilmiöstä. Aineisto analysoitiin fenomenografisella analyysillä.

Ruoka-avun tarpeen katsottiin johtuvan ensisijaisesti työttömyydestä ja terveydellisistä ongelmista. Taloudellista tilannetta heikensivät lisäksi toissijaiset tekijät, kuten etuuksiin liittyvät ongelmat ja perhemuodon merkitys, joka useimmilla tarkoitti yksinasumista. Haastateltavien arjen kuvauksissa oli nähtävissä hyvinvointia heikentäviä tekijöitä, mutta myös elementtejä, jotka tukivat heidän hyvinvointiaan ja jaksamistaan. Haastateltavien arjessa pärjääminen perustui omaan aktiivisuuteen, ulkopuolelta saatavaan apuun ja omaan asenteeseen, joka kannattelee henkisesti vaikeina hetkinä. Haastateltavien odotukset tulevaisuudelle heijastelivat osaksi tuen tarpeen taustatekijöitä. Käsitykset tulevaisuudesta olivat jaettavissa kolmeen kategoriaan: Ensimmäinen kategoria kokosi yhteen käsitykset, jotka suuntaavat elämässä uuteen vaiheeseen, kuten perheenlisäykseen tai eläkkeelle siirtymiseen.

Toinen kategoria sisälsi odotuksia, jotka helpottavat arkea ja vähentävät huolta ja stressiä nykytilanteeseen verrattuna. Yhden haastateltavan toive ja käsitys tulevaisuudesta oli, että asiat säilyisivät ennallaan. Haastateltavien toiveet ja odotukset tulevaisuudelle eivät kohdistuneet ruoka-avun asiakkuuteen tai sen päättymiseen, vaan se nähdään toteutuessaan muiden asioiden positiivisena sivuvaikutuksena.

Haastateltavat kokivat, että heidän tilannettaan kohentaisivat perusturvaan liittyvät parannukset, asiallinen kohtelu ja asioiden sujuva käsittely viranomaisessa sekä selkokielisyyden, ohjauksen ja neuvonnan lisääminen. Yhteisöllisyyttä, sosiaalista vuorovaikutusta ja toimijuutta tukevat tekijät, kuten ilmaiset harrastukset, leipäjono ja vapaaehtoistyö lisäävät omalta osaltaan asiakkaiden hyvinvointia ja jaksamista.