Kunnan velvollisuus turvata asukkaidensa kielelliset oikeudet

Abstract

Tämän tutkielman kohteena on, miten kunnissa tulee toimia kielellisten oikeuksien toteuttamiseksi voimassa olevan oikeusjärjestyksen mukaan eli mikä on tällä hetkellä voimassa olevan oikeuden tulkinnallinen merkityssisältö kielellisiä oikeuksia koskien. Tutkielma on lähestymistavaltaan lainopillinen. Tutkielmassa etsitään vastausta siihen, mitä kielelliset oikeudet ovat, mikä on kuntien rooli niiden toteuttamisessa ja miten kuntien tulee toiminnassaan huomioida kielelliset oikeudet. Yleistä ja abstraktia oikeutta omaan kieleen ei ole oikeudellisesti velvoittavissa asiakirjoissa ole, mutta sen osaulottuvuuksia eli kielellisiä oikeuksia löytyy kansallisesta lainsäädännöstä ja Suomea sitovista kansainvälisistä sopimuksista. Osa säädöksistä koskee suoraan kieleen liittyviä oikeuksia ja viranomaisten velvollisuuksia mutta kielellisiä oikeuksia löytyy myös erilaisista syrjintää kieltävistä säädöksistä.

Tutkimuksen johtopäätöksenä on että asukkaidensa kielellisten oikeuksien toteutumiseksi kunnan on huomioitava kielelliset oikeudet laajemmin kuin pelkästään sen mukaan, mikä on kunnan kielellinen asema yksi- tai kaksikielisenä kuntana tai saamelaisten kotiseutualueen kuntana. Kielellisissä oikeuksissa on otettava huomioon myös asianmukaisen menettelyn ja hyvän hallinnon vaatimukset siten kuin hallintolaissa on säädetty, mutta myös erityislainsäädännön mukaiset vaatimukset. Kuntien rooli kielellisten oikeuksien turvaajana on merkittävä, sillä kunnat vastaavat tällä hetkellä suuresta osasta lakisääteisistä palveluista. Erityisesti perusopetuksessa, varhaiskasvatuksessa sekä sosiaali- ja terveydenhuollossa kieli on merkittävässä asemassa. Kielelliset oikeudet tulee toteutua kaikessa kunnan toiminnassa, ei pelkästään kirjallisissa hallintopäätöksissä. Kuntien henkilöstön tietoisuus ja myönteinen suhtautuminen kielellisiin oikeuksiin on avainasemassa siinä, että kunnat kykenevät turvaamaan asukkaidensa ja muiden kunnassa asioivien kielelliset oikeudet.