”Kädelliset käyttävät käsiään, mikä on myös pään käyttämistä yhtä aikaa”: taidekasvattajien näkemyksiä alakoulun kuvataiteen merkityksestä

Abstract

Tutkimukseni on laadullinen tutkimus, jossa tutkin kuvataidekasvattajien antamia merkityksiä kuvataiteelle alakoulun oppiaineena. Mikä tekee heidän mielestään kuvataiteesta merkityksellisen oppiaineen? Millaisia tavoitteita he kuvataiteelle asettavat? Lisäksi peilaan heidän merkityksenantojaan uusiin vuoden 2014 Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin. Tutkimukseni aineisto on kerätty taidekasvattajilta teemahaastattelulla ja analysoitu sisällönanalyysillä. Haastattelut kerättiin taitekohdassa, jossa uuden opetussuunnitelman perusteita suunniteltiin ja perusteluluonnokset oli juuri julkaistu. Analyysiluvuissa analysoin taidekasvattajien antamia merkityksiä kuvataiteelle. Merkityksenannot rakentuivat kuvataiteen oppiaineellisia sisältöjä sekä kuvataiteen välineellisiä merkityksiä kuvaaviksi. Taidekasvattajien antamat kuvataiteen oppiainesisällölliset merkitykset (valmiudet visuaalisen kulttuurin kriittiseen tarkasteluun ja ymmärtämiseen, valmiudet itseilmaisuun ja kulttuuri- ja ympäristökasvatus) koostuivat niistä haastatteluista nousseista teemoista, joilla oli suora yhtymäkohta opetussuunnitelmassa määriteltyihin kuvataiteen sisältöalueisiin ja tavoitteisiin. Kuvataiteen välineelliset merkitykset (hyvinvointi ja erilainen tekeminen) muodostuivat niistä teemoista, joilla ei ollut suoraan yhteyttä kuvataiteen sisältöihin ja tavoitteisiin. Niitä kuitenkin löytyi opetussuunnitelman laaja-alaisista osaamiskokonaisuuksista, mutta niitä ei oltu määritelty kuvataiteen kannalta tarkasti. Merkitysten tarkastelu suhteessa opetussuunnitelmaan osoitti, että taidekasvattajien merkityksenannot olivat muuten samanlinjaisia. Tutkimukseni perusteella kuvataiteella on merkityksellinen ja perusteltu asema pe-rusopetuksessa ja sen tehtävä on laaja – Taidekasvattajat määrittelivät kuvataiteen merkityksen opetussuunnitelmaa laajemmin.