Hyvinvoiva kouluyhteisö : oppimismyönteisen ilmapiirin edistäminen Rovaniemen alueen yläkouluissa

Abstract

Pro gradu -tutkielmassani tutkin ilmapiirikokemuksia peruskoulun 7-9 luokkalaisten oppilaiden keskuudessa. Koulujen merkittävänä haasteena voidaan pitää ilmapiirin parantamista ja aiempiin tutkimuksiin perustuen ilmapiirin kehittämiselle Suomessa on tarvetta. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu sosiokulttuuriseen teoriaan, jolloin sosiaalinen yhteisö ja vuorovaikutus ovat keskeisiä. Lisäksi viitekehys perustuu affektio teoriaan, jolloin painottuvat myös ilmapiiriin liittyvät tuntemukset ja kokemukset. Ilmapiiri ei ole käsin kosketeltava asia, vaan yhteinen kokemuksellisuuden tila. Keräsin tutkimusaineiston keväällä 2016 kokonaisotannalla Rovaniemen alueen yläkouluista. Mukaan kyselyyn lähti neljä koulua ja vastauksia sain 678 oppilaalta. Tutkielmassa selvitin opiskelijalähtöisesti tekijöitä, jotka ovat yhteydessä ilmapiiriin ja kaipaavat kehittämistä peruskoulussa. Käytin ilmiön käsitteellistämisen kannalta tarpeellisia Mixed methods menetelmiä, kuten ristiintaulukointia, pääkomponenttianalyysiä, varianssianalyysiä, korrelaatiokertoimiin perustuvaa AMOS mallintamista sekä laadullista sisällönanalyysiä tulosten mahdollistamiseksi. Vastaan kysymykseen, miten oppilaat kokevat ilmapiirin yläkoulussa ja mistä tekijöistä oppimismyönteinen ilmapiiri muodostuu. Tutkimuksen tuloksena seitsemäsluokkalaiset kokevat ilmapiirin osa-alueineen muita luokka-asteita myönteisemmin. Kokemus laskee koulussa vietetyn ajan myötä ja se on heikompi etenkin kahdeksasluokkalaisilla. Ilmapiiri vaihtelee kouluittain. Pienuudesta on etua ilmapiirin suhteen, oli kyse koulun tai opetusryhmän koosta. Toinen pienistä kouluista erottautui ilmapiirin suhteen parhaaksi. Koulun ilmapiiri jäsentyi viihtymisen ja oppilaiden keskinäisissä suhteissa ilmenevän hyväksynnän sekä turvallisuuden kautta. Tutkimustyön tuloksena muodostui myös oppimisvireen käsite, joka yhdessä viihtymisen osa-alueen kanssa muodostaa ilmapiirin kannalta keskeisen osa-alueen. Opettajan rooli ilmapiirin edistäjänä jäsentyi oppimisvireen ja viihtymisen edellytysten rakentajana. Tulosten pohjalta erityisen tärkeää on tukea oppilaiden keskinäisiä suhteita, kommunikatiivisten taitojen opettelua ja kiusaamisen vastaisia toimenpiteitä. Ilmapiiri paranee, kun käytetään riittävästi aikaa tutustumiseen ja tarjotaan väljyyttä sekä osallisuuden mahdollisuuksia koulupäiviin. Oppimiselle suotuisaa ilmapiiriä voidaan edistää opettajan ja oppilaiden toimesta erilaisten toiminnallisten menetelmien, tekemisen sekä tapahtumien avulla. Tutkimuksen tuloksista on hyötyä samaa aihepiiriä käsitteleville. Tulokset tarjoavat uutta tietoa, helpottaen koulun toimijatahojen suunnittelu- ja opetuksen kehittämistyötä.