Kuinka tehdä oppikirjakansalainen : kansalaisuuden hallinnallisuus lukion yhteiskuntaopin oppi- ja opetusmateriaaleissa

Abstract

Kansalaisuuden käsite on jatkuvassa uudelleenmäärittelyn ja muutoksen liikkeessä. Vuoden 2015 valtakunnallisiin lukion opetussuunnitelmien perusteisiin on ilmestynyt aktiivisen kansalaisuuden käsite, tai vaatimus nuoren kansalaisen erilaisista aktivoinneista yhteiskunnan elinvoimaisuuden hyväksi. Opetussuunnitelmien perusteiden pohjalta laaditaan myös oppilaiden oppikirjat, sekä opettajien tueksi tarkoitetut opettajan materiaalit. Tässä tutkielmassa tarkastelen lukiossa tapahtuvaa kansalaiskasvatusta tukevia yhteiskuntaopin oppi- ja opetusmateriaaleja. Aineistona käytän kahta pakollisiin yhteiskuntaopin kursseihin laadittua oppikirjaa sekä kyseisten kurssien saman kirjasarjan opettajan materiaaleja.

Tutkielmani tarkoitus on selvittää aineistossa rakentuvan kansalaisuuden hallinnallisia piirteitä. Hyödyntämäni sosiaaliseen konstruktionismiin lukeutuva hallinnan analytiikka on Michel Foucault’n tutkimuksista liikkeelle lähtenyt, usean teoreetikon edelleen kehittämä teoreettinen viitekehys, jonka avulla tarkastellaan sitä tapaa, jolla me hallitsemme itseämme ja tulemme hallituksi.

Analyysimetodini koostuu kahdesta eri tekstianalyysin tavasta. Ensiksi aineiston reippaan sivumäärän vuoksi olen hyödyntänyt usein sisällönanalyysissa käytettyä luokittelun tapaa koostaakseni aineiston analysoitaviin osiin. Tämän jälkeen olen hyödyntänyt diskurssianalyysia yhdessä hallinnan analytiikan työkalujen kanssa selvittääkseni sen, miten kansalaisuus aineistossa diskursiivisesti rakentuu, mitkä ovat kansalaisen subjektipositiot ja millainen on kansalaissubjektius, sekä sen mitä tämä subjektius kertoo kansalaisuuden hallinnan taustalla olevista hallinnan rationaliteeteista.

Aineiston kansalaisuuden hallinnallisuus koostuu pääosin kolmesta selkeästi tunnistettavasta rationaliteetista. Liberaali hallinta, welfaristinen hallinta sekä uusliberaali hallinta muodostavat aineistossa kansalaissubjektin; eräänlaisen ideaalin kansalaisuuden, johon nuorta ohjataan, painostetaan ja kannustetaan. Tämä ohjaaminen, painostaminen sekä kannustaminen tapahtuu nuoren elämän- ja taloudenhallinnan ongelmallistamisen avulla, sekä riskin, haavoittuvuuden ja epävarmuuden strategisella käytöllä. Kaikkea tätä tukee myös aineiston maalaama käsitys globaalin talouden ennustamattomuudesta. Nuoren kansalaisen tulee olla talouden ja elämän riskeistä sekä epävarmuudesta itse selviytyvä ja niihin varautuva, poliittisesti aktiivinen sekä vakaa veronmaksaja.