Allianssisopimuksen erimielisyyksien ratkaisemista koskeva sopimusehto ja sen sitovuus sopimusoikeudellisesta ja ennakoivasta näkökulmasta

Abstract

Rakennusalaa on perinteisesti pidetty riitelyherkkänä toimialana, jonka perinteiset sopimusmallit eivät kannusta osapuolia työskentelemään yhdessä parhaan mahdollisen lopputuloksen saavuttamiseksi. Muun muassa riitojen välttämiseksi ja laadun parantamiseksi, Suomessa on ryhdytty hyödyntämään projektiallianssina tunnettua projektin toimitustapaa. Projektiallianssi perustuu sen kaikille osapuolille yhteiseen allianssisopimukseen, jonka osapuolet ovat sitoutuneet erimielisyyksien ratkaisemiseen projektiallianssin sisällä. Osana erimielisyyksien ratkaisemista koskevaa sopimusehtoa allianssisopimuksen osapuolet ovat rajoittaneet mahdollisuuksiaan oikeuskeinojen käyttöön. Ehdon tavoitteena on kannustaa osapuolia ottamaan harkittuja, mutta sopimuksenmukaisia riskejä, kustannussäästöjen saavuttamiseksi ja projektin lopputuloksen parantamiseksi. Lähtökohtaisesti allianssisopimuksen erimielisyyksien ratkaisemista koskevaa sopimusehtoa ja siihen sisältyvää oikeuskeinojen käytön rajoitusta voidaan pitää osapuolten sopimusvapauteen kuuluvana ja osapuolia sitovana, vaikka se rajoittaakin osapuolten pääsyä tuomioistuimeen. On kuitenkin periaatteessa mahdollista, että sopimusehdon sitovuudesta poiketaan oikeustoimilain 36 §:n sovittelusäännöksen nojalla. Kohtuullistamiskynnyksen ylittyminen allianssisopimuksen kohdalla näyttää kuitenkin hyvin epätodennäköiseltä. Allianssisopimuksessa on omaksuttu ennakoiva näkökulma sopimuksiin, mikä on omiaan vahvistamaan sen tosiasiallista sitovuutta. Sopimusta ei ole laadittu tuomioistuimissa tapahtuvan riidanratkaisun varalta, vaan se toimii sopimusosapuolten välisen yhteistyön rakentamisen välineenä. Erimielisyyksien ratkaisemisen projektiallianssin sisällä mahdollistaa monien sellaisten haittojen välttämisen, joita oikeuskirjallisuudessa on liitetty yleisissä tuomioistuimissa sekä välimiesmenettelyssä tapahtuvaan riidanratkaisuun. Tutkielmassa on käytetty pääosin lainopillista menetelmää, minkä lisäksi erimielisyyksien ratkaisemista koskevaa sopimusehtoa tarkastellaan myös ennakoivan sopimisen näkökulmasta. Lisäksi tutkielmaa varten on tarkasteltu ja analysoitu suomalalaisia allianssisopimuksia ja australialaisia allianssisopimusten malliehtoja.