Sijaissisarus - perhehoidon näkymätön osapuoli : narratiivinen tutkimus sijaissisarusten osallisuudesta lastensuojelun sijoitusprosessissa
Laine, Senni (2018)
Laine, Senni
Lapin yliopisto
2018
openAccess
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201804131127
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201804131127
Tiivistelmä
Tutkielman tarkoituksena oli selvittää, miten lastensuojelussa toimivien sijaisperheiden biologisten lasten eli sijaissisarusten osallisuus toteutuu perhesijoituksen prosessin aikana. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan, mitä yhteistyö sosiaaliviranomaisten kanssa merkitsi sijaissisaruksille ja millaista tukea he olisivat tarvinneet sijoitusprosessin aikana.
Tutkielma on laadullinen tutkimus, jonka tutkimuskontekstina on lastensuojelun perhehoito ja tutkimuksen teoreettinen käsite muodostettiin osallisuudesta. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelumenetelmällä ja tutkimukseen osallistui kuusi 18-21 -vuotiasta nuorta aikuista. Aineistosta muodostettiin narratiivisen tutkimusotteen avulla teemoja, jotka analysoitiin Harry Shierin osallisuuden polku -mallin avulla.
Tuloksista ilmeni, että sijaissisarukset ovat näkymättömiä etenkin lastensuojelun sosiaalityön käytännöissä. Sijaissisaruksille ei ole olemassa yhtenäistä valmennusta, joka antaisi heille tietoa sijaisperheenä toimimisesta. Sijaissisarusten mielipidettä kysytään perheen ryhtyessä sijaisperheeksi, mutta heillä ei ole riittävästi tietoa päätöksensä tueksi. Yhteistyöhön sijoitetun lapsen sosiaalityöntekijän kanssa vaikutti selkeästi se, toimiko perhe kunnallisena vai yksityisen palveluntarjoajan sijaisperheenä. Kunnallisten sijaisperheiden nuoret eivät tunteneet lasten sosiaalityöntekijöitä, eivätkä tienneet, mistä olisivat hakeneet apua. Yksityisen palveluntarjoajan perheissä sosiaalityöntekijät olivat nuorille tuttuja ja he kokivat tulleensa huomioiduiksi. Sijaissisarukset tarvitsisivat tukea koko sijoitusprosessin ajan. Yhtenäinen valmennus ennen sijoitusta loisi vahvemman perustan sijaissisaruudelle. Sijoituksen aikana sijaissisaruksia tulisi tukea perheen sisäisissä kiistoissa, mahdollisten väkivaltatilanteiden ratkaisussa sekä äkillisesti päättyvissä sijoituksissa. Myös vertaisryhmätoiminnasta olisi hyötyä sijaissisaruksille. Tutkielman tulokset ovat samansuuntaisia kansainvälisten sijaissisaruustutkimusten kanssa.
Tutkielma on laadullinen tutkimus, jonka tutkimuskontekstina on lastensuojelun perhehoito ja tutkimuksen teoreettinen käsite muodostettiin osallisuudesta. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelumenetelmällä ja tutkimukseen osallistui kuusi 18-21 -vuotiasta nuorta aikuista. Aineistosta muodostettiin narratiivisen tutkimusotteen avulla teemoja, jotka analysoitiin Harry Shierin osallisuuden polku -mallin avulla.
Tuloksista ilmeni, että sijaissisarukset ovat näkymättömiä etenkin lastensuojelun sosiaalityön käytännöissä. Sijaissisaruksille ei ole olemassa yhtenäistä valmennusta, joka antaisi heille tietoa sijaisperheenä toimimisesta. Sijaissisarusten mielipidettä kysytään perheen ryhtyessä sijaisperheeksi, mutta heillä ei ole riittävästi tietoa päätöksensä tueksi. Yhteistyöhön sijoitetun lapsen sosiaalityöntekijän kanssa vaikutti selkeästi se, toimiko perhe kunnallisena vai yksityisen palveluntarjoajan sijaisperheenä. Kunnallisten sijaisperheiden nuoret eivät tunteneet lasten sosiaalityöntekijöitä, eivätkä tienneet, mistä olisivat hakeneet apua. Yksityisen palveluntarjoajan perheissä sosiaalityöntekijät olivat nuorille tuttuja ja he kokivat tulleensa huomioiduiksi. Sijaissisarukset tarvitsisivat tukea koko sijoitusprosessin ajan. Yhtenäinen valmennus ennen sijoitusta loisi vahvemman perustan sijaissisaruudelle. Sijoituksen aikana sijaissisaruksia tulisi tukea perheen sisäisissä kiistoissa, mahdollisten väkivaltatilanteiden ratkaisussa sekä äkillisesti päättyvissä sijoituksissa. Myös vertaisryhmätoiminnasta olisi hyötyä sijaissisaruksille. Tutkielman tulokset ovat samansuuntaisia kansainvälisten sijaissisaruustutkimusten kanssa.
Kokoelmat
- Pro gradut [3939]