”Luulin, että hän hakkaisi minut siihen koulun aulaan” : peruskoulun opettajien kokemuksia väkivallasta

Abstract

Koulujen työrauhaongelmat, rauhattomuus ja väkivalta ovat olleet esillä julkisessa keskustelussa. Myös opettajien kohtaamasta väkivallan lisääntymisestä on keskusteltu. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaista opettajien kokema väkivalta suomalaisissa peruskouluissa on ja millaisia seurauksia väkivallan kohtaamisella on. Tutkimuksen pääkysymyksenä on: millaisia rooleja perusopetuksen opettajille muodostuu suhteessa väkivaltaan. Tutkimus on mixed method -tutkimus, jossa aineistoa on analysoitu sekä laadullisin, että määrällisin menetelmin. Laadullisen tutkimuksen osalta metodina olen käyttänyt fenomenologis-hermeneuttista tutkimusotetta. Tutkimusaineisto on kerätty sähköisellä kyselyllä Porin, Kemin, Lieksan ja Sotkamon kuntien perusopetuksen opettajilta (N=60). Laadullisen tutkimusaineiston olen analysoinut sisällönanalyysiä hyödyntäen. Tilastollisessa analyysissä olen käyttänyt ristiintaulukointia, sekä ryhmittelyanalyysiä. Tutkimuksen mukaan opettajat kohtaavat jokseenkin paljon fyysistä ja henkistä väkivaltaa, sekä uhkaavia tilanteita. Fyysinen väkivalta ilmenee opettajiin kohdistuvana potkimisena, lyömisenä, esineellä vahingoittamisena tai vahingoittamisen yrittämisenä. Sen lisäksi opettajat kohtaavat epäsuoraa väkivaltaa esimerkiksi puuttuessaan oppilaiden välisiin konflikteihin. Kohdattu väkivalta vaikuttaa opettajien työkykyyn ja aiheuttaa muun muassa stressiä, unettomuutta, masennusta, pelkoa ja ahdistusta. Tutkimuksen mukaan opettajille muodostuu erilaisia rooleja suhteessa väkivaltaan. Vastaajat voidaan jakaa sekä laadullisen, että määrällisen analyysin tulosten perusteella kolmeen ryhmään: ”statistit”, ”uhrit” ja ”vaikuttajat”. Edellisten lisäksi opettajien väkivallan ja uhkaavien tilanteiden kokemuksissa korostuvat ”hyvän kollegan” ja ”rehtorin” roolit.