Suomen ortodoksinen kirkko-oikeus, oikeuslähteet ja teoria

Abstract

Tämä tutkimus käsittelee Suomen ortodoksista kirkko-oikeutta, sen oikeuslähteitä ja teoriaa. Suomen ortodoksisen kirkko-oikeuden on todettu muodostuvan positiivisesta oikeudesta, kanonisesta oikeudesta ja ylipositiivisesta arvopohjasta. Suomen ortodoksinen kirkko-oikeus sijoittuu sekä Suomen pohjoismaisen oikeuskulttuurin että ekumeenisen patriarkaatin oikeuskulttuurin alueelle, joka on oma sui generis oikeusjärjestelmänsä. Tutkimuksessa todetaan, että Suomen ortodoksinen kirkko-oikeus muodostaa oman oikeudenalansa. Kirkko-oikeus, jonka alaisuudessa sekä Suomen ortodoksinen kirkko-oikeus että Suomen evankelis-luterilainen kirkko-oikeus ovat, sijoittuu Suomen oikeusjärjestelmässä erityishallinto-oikeuden ja itsehallinto-oikeuden alaisuuteen. Ortodoksinen kirkko-oikeus on Suomessa yhtä aikaa sekä muuttumatonta että muuttuvaa. Muuttumatonta se on kirkon sisäiseen autonomiaan kuuluvalla alueella, jossa ratkaisut perustuvat pyhään traditioon ja kanoniseen oikeuteen. Tilanteissa, joissa Suomen lainsäädännön tai perusoikeuksien katsotaan olevan ristiriidassa ortodoksisen kanonisen oikeuden kanssa, tulee kiinnittää huomiota korkeimman oikeuden päätökseen KHO 1761/2/09, jossa korkein oikeus on todennut oikeuden tulkita kirkon oppia kuuluvan kirkon sisäisen autonomian piiriin. Kanonisen oikeuden ja muun Suomessa voimassa olevan lainsäädännön välillä ei näin ollen ole ristiriitaa. Jos ristiriidan katsotaan olevan olemassa, on kyseessä puutteellinen tietämys kirkon kanonisesta perinteestä ja kanonisen oikeuden soveltamisalasta. Tutkimuksessa on hahmoteltu Suomen ortodoksisen kirkko-oikeuden kirkko-oikeudellisia periaatteita. Periaatteiksi on tässä tutkimuksessa nimetty raamatullisuus, kanonisuus, kanonien etusija, katolisuus, paikallisuus, traditiouskollisuus, kanonimyönteisyys ja sitoutumisperiaate. Periaatteiden todetaan eheyttävän Suomen ortodoksista kirkko-oikeutta. Tutkimuksessa on pohdittu valitusmahdollisuutta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen pappeuden menetystä koskevassa asiassa. EIT:n tulkintakäytännön perusteella voidaan todeta, ettei pappeuden menettämistä koskeva valitus tulisi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa menestymään. Suomen ortodoksinen kirkko-oikeus on parhaimmillaan kuin sävelten sinfoniaa, joka muodostuu sekä positiivisesta lainsäädännöstä, kanonisesta perinteestä että ylipositiivisesta arvopohjasta. Positiivisen ja kanonisen kirkko-oikeuden yhteensovittamisen pitäisi olla tasapainoista hyvän hallinnon mukaista hallintotoimintaa, joka on avointa ja läpinäkyvää sekä näyttää myös ulospäin oikeudenmukaiselta ja perustellulta. Tutkimuksen lopussa on hahmoteltu Suomen ortodoksisen kirkko-oikeuden teoriaa ja todettu, että kirkko-oikeuden khalkedonilainen ratkaisu onnistuu kuvaamaan ortodoksisen kirkko-oikeuden kahta ”luontoa”. Khalkedonilaisen ratkaisun lisäksi Suomen ortodoksista kirkko-oikeutta voidaan kuvata kolminaisuuden mallin avulla. Kolminaisuuden mallin mukaisesti ortodoksisen kirkko-oikeuden voidaan katsoa muodostuvan kolmentasoisista oikeuslähteistä, jotka yhdessä ja ykseydessään muodostavat Suomen ortodoksisen kirkko-oikeuden.

This study examines the Orthodox Church Law of Finland, its legal sources and legal theory. The aim of the study is to define what the Orthodox Church Law of Finland is, its legal sources, remedies and its legal theory. In this study a hierarchy of legal sources within the Orthodox Church Law of Finland has been created. The Orthodox Church Law of Finland is located in the jurisprudence of both the Nordic legal culture and the legal culture of the Ecumenical Patriarchate, which is its own sui generis legal system. The study states that the Orthodox Church Law of Finland is a branch of law of its own. The Orthodox Church Law of Finland is both unchangeable and changing at the same time. It is unchangeable in the area of the Church's internal autonomy, where judicial decisions are based on sacred tradition and the canon law of the Orthodox Church. In situations where Finnish law or fundamental rights are considered to be in conflict with orthodox canon law, attention should be paid to the Supreme Administrative Court's decision 1761/2/09, in which it’s stated that the Church has the right to interpret Church teachings within the Church's internal autonomy. Consequently, there is no contradiction between the canon law and Finnish law. The study has outlined the legal principles of the Orthodox Church Law of Finland. The principles are found to guarantee the integrity of the Orthodox Church Law of Finland. The study has examined the possibility of appeal to the European Court of Human Rights in the matter concerning the defrocking of the priest. Based on the ECHR’s previous rulings, it’s quite clear that a possible appeal would not succeed in the ECHR. The Orthodox Church Law in Finland is at its best like a symphony between positive secular law and canonical tradition. The reconciliation of positive secular law and canonical church law should be a matter of balanced and well-governed administration that is transparent and also appears fair and justified. At the end of the research, the theory for the Orthodox Church Law of Finland has been outlined. Theological Law Positivism and Critical Law Positivism cannot offer a suitable platform for the theory. Instead the Chalcedonian Solution to Church Law is a usable theoretical concept although it cannot fully describe the legal sources of the Orthodox Church Law of Finland. The best model for a suitable theory is found to be the Theory of Trinity.