Työsuhteen osapuolten välinen vahingonkorvausvelvollisuus
Hirvonen, Juha-Pekka (2018)
Hirvonen, Juha-Pekka
Lapin yliopisto
2018
openAccess
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201804181131
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201804181131
Tiivistelmä
oikeusdogmaattisen ja osaksi oikeusvertailevan tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisissa tilanteissa työsopimuslain 12 luvun mukainen vahingonkorvausvelvollisuus tulee sovellettavaksi työsuhteen osapuolten välillä ja voidaanko vahingonkorvausvelvollisuudesta sopia toisin. Aiheen tarkastelu on rajattu koskemaan vain työsopimuslain 12 luvun 1 §:ää ja työsopimuslain 12 luvun 2 §:ää sekä niihin olennaisesti liittyviä muita oikeussäännöksiä.
Tutkielmani aluksi käsittelen työsuhteeseen liittyvät peruskäsitteet, joiden tietäminen on tutkielmaani ajatellen välttämätöntä, eli mitä tarkoitetaan työnantajalla, työntekijällä sekä mitkä ovat työsuhteen tunnusmerkit. Seuraavaksi käsittelen työsopimuslain 12 luvun 1 §:n mukaista yleistä vahingonkorvausvelvollisuutta ja sen jälkeen työsopimuslain 12 luvun 2 §:n mukaista vahingonkorvausvelvollisuutta työsuhteen perusteettomasta päättämisestä. Näiden jälkeen siirryn käsittelemään tilanteita, joissa työntekijä aiheuttaa vahinkoa sivulliselle. Tutkielmani loppupuolella esittelen aiheeseeni liittyvää Ruotsin lainsäädäntöä ja oikeuskäytäntöä sekä vertailen niitä Suomen lainsäädäntöön.
Tutkielmani johtopäätökset ovat seuraavat. Työsuhteen osapuolten välinen vahingonkorvausvelvollisuus on hyvin monimutkaista, vaikka työsopimuslain sisältämä säännös vahingonkorvausvelvollisuudesta on vain kolmen pykälän mittainen. Työsuhteen osapuolten väliseen vahingonkorvausvelvollisuuteen liittyy olennaisesti myös muita lakeja kuin vain työsopimuslaki. Lisäksi tutkielmani perusteella voidaan huomata, että säännökset ovat pääasiassa työsuhteen osapuolia pakottavia, säännösten pakottavuuteen löytyy vain harvoin poikkeuksia. Lähtökohtaisesti työnantaja on vastuussa työntekijän aiheuttamista vahingoista isännänvastuun perusteella, mutta korvausvastuu voi siirtyä myös työntekijän itsensä kannettavaksi, mikäli työntekijä aiheuttaa vahingon tahallaan tai työnantajan vastuu vahingosta katsotaan kohtuuttomaksi. Lievästä huolimattomuudesta ei synny työntekijälle korvausvastuuta.
Tutkielmani aluksi käsittelen työsuhteeseen liittyvät peruskäsitteet, joiden tietäminen on tutkielmaani ajatellen välttämätöntä, eli mitä tarkoitetaan työnantajalla, työntekijällä sekä mitkä ovat työsuhteen tunnusmerkit. Seuraavaksi käsittelen työsopimuslain 12 luvun 1 §:n mukaista yleistä vahingonkorvausvelvollisuutta ja sen jälkeen työsopimuslain 12 luvun 2 §:n mukaista vahingonkorvausvelvollisuutta työsuhteen perusteettomasta päättämisestä. Näiden jälkeen siirryn käsittelemään tilanteita, joissa työntekijä aiheuttaa vahinkoa sivulliselle. Tutkielmani loppupuolella esittelen aiheeseeni liittyvää Ruotsin lainsäädäntöä ja oikeuskäytäntöä sekä vertailen niitä Suomen lainsäädäntöön.
Tutkielmani johtopäätökset ovat seuraavat. Työsuhteen osapuolten välinen vahingonkorvausvelvollisuus on hyvin monimutkaista, vaikka työsopimuslain sisältämä säännös vahingonkorvausvelvollisuudesta on vain kolmen pykälän mittainen. Työsuhteen osapuolten väliseen vahingonkorvausvelvollisuuteen liittyy olennaisesti myös muita lakeja kuin vain työsopimuslaki. Lisäksi tutkielmani perusteella voidaan huomata, että säännökset ovat pääasiassa työsuhteen osapuolia pakottavia, säännösten pakottavuuteen löytyy vain harvoin poikkeuksia. Lähtökohtaisesti työnantaja on vastuussa työntekijän aiheuttamista vahingoista isännänvastuun perusteella, mutta korvausvastuu voi siirtyä myös työntekijän itsensä kannettavaksi, mikäli työntekijä aiheuttaa vahingon tahallaan tai työnantajan vastuu vahingosta katsotaan kohtuuttomaksi. Lievästä huolimattomuudesta ei synny työntekijälle korvausvastuuta.
Kokoelmat
- Pro gradut [4089]