Luokanopettajien käsityksiä oppilaiden vahvuuksista ja niiden tukemisesta

Abstract

Vuoden 2014 opetussuunnitelmamuutos on nostanut oppilaiden vahvuuksien löytämisen osaksi perusopetuksen tehtävää. Opetussuunnitelma ei kuitenkaan määrittele, mitä vahvuudella tarkoitetaan. Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisia käsityksiä perusopetuksen piirissä toimivilla luokanopettajilla on oppilaiden vahvuuksista ja niiden tukemisesta.

Tutkimuksen teoreettinen viitekehys nojaa positiiviseen psykologiaan, jossa ihmisen hyvinvoinnin edellytyksiä sekä ihmistä kannattelevia voimavaroja ja vahvuuksia on tutkittu aktiivisesti 2000-luvun alusta alkaen. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla seitsemää luokanopettajaa eri puolilta Suomea. Osa haastatteluista toteutettiin kasvokkain, osa Skype-yhteyden välityksellä. Aineiston analyysi toteutettiin fenomenografista tutkimusotetta käyttäen ja analyysin tuloksena vahvuuskäsityksille syntyi osittain hierarkkinen tulosavaruus ja vahvuuksien tukemista koskeville käsityksille horisontaalinen tulosavaruus.

Luokanopettajat käsittivät oppilaiden vahvuudet neljällä laadultaan erilaisella tavalla: päämääränä, voimavarana, luonteen ominaisuutena ja osaamisena. Vahvuuksien tukemista luokanopettajat lähestyivät vahvuuksien opettamisen, lujittamisen, toiminnan muutoksen ja heikkouksiin keskittymisen näkökulmien kautta.

Suppean aineiston pohjalta ei voi tehdä pitkälle meneviä, yleistettyjä johtopäätöksiä kaikkien luokanopettajien käsityksistä. Tutkimukseni tulokset kuitenkin osoittavat että käsityksissä on selviä sisällöllisiä eroja. Toivon, että tällä tutkielmalla saan heräteltyä tietoisuutta ja keskustelua vahvuuksien monimuotoisuudesta, käsitystemme erilaisuudesta sekä erilaisten käsitysten vaikutuksesta toimintaamme kasvatus- ja opetusalan ammattilaisina. Opetussuunnitelma velvoittaa luokanopettajia huomiomaan vahvuuksia opetuksessaan ja siksi on tärkeää kasvattaa ymmärrystään vahvuuksista ja niiden tukemisesta.