Postproduktionistisen kalastuksen luontosuhteet : diskursiivis-materiaalinen tarkastelu vapaa-ajankalastajien saalisvalokuvista

Abstract

Tutkielmassani tarkastelen, millaista luontosuhdetta vapaa-ajankalastajien saalisvalokuvat esittävät ja tuottavat. Tutkimukseni aihevalintaa perustelen yhteiskunnallisella ajankohtaisuudella; kalastuslakiuudistus ja siihen liittyvä mediahuomio kertovat luontosuhteen muutoksesta, jossa eläinoikeuspuhe sekä ympäristölliset teemat haastavat totuttuja luontoon suhtautumisen tapoja. Tätä yhteiskunnallista tilaa kuvaan postproduktionistisena siirtymänä teollisesta jälkiteolliseen elämänmuotoon. Saalisvalokuvat tutkimusaineistona ovat ikkuna kalastuskäytäntöihin. Saalisvalokuvissa toteutetut kuvaustekniset ratkaisut ja valinnat sekä ruumiilliset sijoittumiset muodostavat sommitelmaa silmin havaittaviksi visuaalisiksi järjestyksiksi. Tyypittelemällä näitä järjestyksiä hahmottelen saalisvalokuvaamisen käytäntöjä sekä tulkitsen niiden tuottamia merkityksiä ja subjektipositioita kuvaustapahtuman osallisille. Tulkinnan tein kalastuksen kulttuurin tuntemustani vasten ja muodostin saaliskuvan toiminnallista logiikkaa kalastuksen luontosuhteen esittäjänä.

Kalastuksen luontosuhde rakentuu kahdenlaisen kilpailullisen asetelman kautta; ihmisen ja luonnon kamppailuna sekä kalastajien keskinäisenä kilpailuna. Kalastaminen tuotetaan urheilullisena ja maskuliinisena ajanvietteenä, jonka perusta on kalan ja kalastajan yhteenotossa. Kalastuksen hegemonista homososiaalista ja maskuliinia luonnetta puretaan naisten sekä miesten feminiineissä esityksissä. Huolimatta kalan ja luonnon toimijuudesta kuvaustapahtumassa, saaliskuvat tuottavat yksinkertaistavaa mielikuvaa ihmisen ylivallasta luontoa kohtaan. Saaliskuva on mahdollinen esittämään kalastuksen turistisena käytäntönä, jossa tehdään luonnosta visualisoitua turistitilaa. Turistinen katse tuottaa kalastuksen luonnosta estetisoitua ja romantisoitua tulkintaa. Jälkiteollisen kalastuksen piirteenä saaliskuvat ovat esittämässä myös kalastuksen perinteitä, luoden yhteyttä menneeseen sekä kuvattujen kesken. Luonto voidaan esittää perhe-elämän näyttämönä, jossa luontokasvatus toteutetaan vanhempien ja lasten yhteisenä vapaa-aikana.

Tutkielmani kehottaa tunnistamaan kalastuksen monimuotoista ilmenemistä kalastuksen hallinnassa sekä luonnonkäytön muotojen sosiaalista, kulttuurista, yhteiskunnallista ja materiaalista luonnetta.