Kirjaton opetus, kokemuksia kirjattomasta opetuksesta

Abstract

Kirjaton opetus on suomalaisessa peruskoulussa opetussuunnitelmauudistuksen johdosta esille noussut ilmiö. Tutkimuksessa käsitellään luokanopettajien, koulunkäynninohjaajan ja luokan oppilaiden kokemuksia kirjattomasta opetuksesta. Kirjattomaan opetukseen on vaikuttanut valtakunnallisen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet, joka astui voimaan vuonna 2016.

Tutkimusmetodiksi valikoitui laadullinen, fenomenologinen menetelmä, jossa tarkastellaan ihmisten kokemuksia tutkittavasta aiheesta. Tutkimuskohteena on kaksi peruskoulun luokka-astetta. Tutkimusaineisto on kerätty haastattelemalla luokan oppilaita ja luokassa toimivia aikuisia. Tutkimusaineiston analysoinnissa on hyödynnetty fenomenologista analyysia ja sisällönanalyysia.

Tutkimustulokset osoittavat, että kirjattomuus jakautuu tekijöihin, sisältöihin, toteutukseen ja vaikutuksiin. Kirjattomuuteen oli johtanut ennen muuta päivitetyt opetussuunnitelmat, resurssit, työyhteisö. Kirjattomuuden sisältöihin kuului oppiaineiden yhdistäminen, opetussuunnitelmat, materiaalit ja yhteistyö. Kirjaton opetus toteutettiin vihkotyöskentelyllä, teknologiaa hyödyntämällä ja toiminnallisuuden lisäämisellä. Kirjattomuudella oli positiivisia vaikutuksia muihin oppiaineisiin, opetukseen, oppilaisiin, opettajuuteen ja asenteisiin.