Esimiehen ja alaisen välisen vastavuoroisuuden diskursiivinen rakentuminen osana suuren valtiorahoitteisen työyhteisön kehittämistä : tapausesimerkkinä KELA

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkastelen esimies-alaisvastavuoroisuutta Kelassa osana työyhteisön kehittämistä. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää vastavuoroisuuden ymmärtämistä ja löytää vastavuoroisuuden ymmärtämisen kautta keinoja työyhteisön kehittämiseen. Erityisesti mielenkiinnon kohteina ovat työyhteisön kehittäminen ja vastavuoroisuus. Tutkimuskysymyksenä on: Mikä merkitys esimiehen ja alaisen välisellä vastavuoroisuudella on työyhteisön kehittämiseen suuressa valtiorahoitteisessa työyhteisössä? Tutkimus sijoittuu johtamisen psykologian alalle.

Lähestyn aihetta aineistolähtöisesti ja diskursiivisesti. Mielenkiinnon kohteita ovat ihmisten välinen vastavuoroinen toiminta ja siihen liittyvät ilmiöt ja kokemukset. Lähes kaikki leadership-teoriat ottavat kantaa vuorovaikutukseen. Teorioiden tulkinnat vastavuoroisuudesta ovat kuitenkin pääsääntöisesti normittavia, joilla pyritään psykometristä mittaamista hyödyntäen vuorovaikutuksen yleispäteviin tulkintoihin. Tässä tutkimuksessa en lukitse vastavuoroisuutta ilmentävää normittavaa teoriaa ennen aineistonkeruuta, koska haluan tutkia sitä, miten vastavuoroisuus rakentuu tilannekohtaisesti esimiehen ja alaisen välillä.

Tutkimuksessa on käytössä kolme eri aineistoa. Ensimmäinen aineisto on Kelan asiakirjat ja organisaatiossa käytössä oleva johtamismalli. Kelassa on käytössä ammattimaisen johtamisen malli, joka hyödyntää vastavuoroisuutta ilmentävää valmentavaa johtamista. Toisena aineistona on Kelassa vuosittain tehtävä esimieskysely, jossa työntekijät vastaavat esimiesaiheisiin kysymyksiin omasta lähiesimiehestään. Kysely on taustoittava aineisto, joka avaa vastavuoroisuuden ilmiöitä määrällisesti. Kolmas aineisto on ryhmähaastattelu, joka avaa vastavuorovaisuuden rakentumista esimiehen ja alaisen välillä osana työyhteisön kehittämistä.

Haastatteluun osallistui viisi eritasoisessa esimiesasemassa työskentelevää henkilöä. Aineisto on analysoitu ja tulkittu diskurssianalyysilla. Tärkeimpinä tutkimustuloksina esiin nousivat esimiehen ja alaisen välinen luottamusdiskurssi sekä yhdenvertaisuusdiskurssi asemasta riippumatta. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta aiheen olevan merkityksellinen ja sillä olevan vaikutusta työyhteisön toimintaan. Tutkimuksen tuloksia voidaan käyttää tukena esimiesvalmennuksessa, kun tarkastellaan lähijohtamisen dialogisuuden kehittämistä valtiorahoitteisissa organisaatioissa. Sisällöllisesti tutkimustuloksilla on yhtymäkohtia erityisesti LMX-teoriaan, koska tuloksissa korostui esimiehen ja alaisen välinen vuorovaikutteinen suhde osana johtajuutta.