Viranomaisyhteistyö ja ihmisten johtaminen : tapaustutkimus viranomaisten vuorovaikutuksesta ja viestinnästä eläinten maahantuonnin tuontivalvontatilanteissa

Abstract

Lainsäädännön tutkimuksen perusteella tiedetään, kuinka viranomaisten tulisi toimia eläintautien uhatessa eläinten ja ihmisten terveyttä sekä maatalouselinkeinoa. Eläintauteja koskevissa laeissa määritetään selkeästi, kuinka viranomaistoiminta koordinoidaan ja kuinka viranomaiset vaihtavat tietoja keskenään. Käytännössä kriisitilanteet ovat osoittaneet, että erityisesti tiedon kulku viranomaisten välillä saattaa olla puutteellista ja eri rooleissa toimiminen saattaa tuottaa vaikeuksia. Tässä tutkimuksessa lähestytään viranomaisyhteistyötä viranomaisten välisen vuorovaikutuksen näkökulmasta. Tavoitteena on tutkia, millä tavalla viranomaiset tekevät vuorovaikutusta edellyttävää yhteistyötä ja viestivät keskenään lemmikkien tuonnin tehovalvontatilanteissa, joissa viranomaiset valvovat tehostetusti Suomen rajoilla hyvän suomalaisen eläintautitilanteen säilymistä. Tutkimuksessa haetaan vastausta kysymykseen, minkälaista viranomaisyhteistyö ja -viestintä on eläintautivalvonnan ja -vastustuksen käytännön tilanteessa. Tutkimus tehdään sosiaalisen konstruktionismin viitekehyksessä ja tutkimuskysymykseen haetaan vastausta käyttämällä laadullisen tutkimuksen metodologiaa. Päämenetelmänä on sisällönanalyysi, jossa viranomaisten kielellisen ja ei-kielellisen yhteistyön osallistuvista havainnoineista kertynyt havaintopäiväkirja-aineisto ja sitä täydentävä uutiskuva-aineisto analysoidaan käyttämällä apuna erilaisten ryhmien vuorovaikutuksen tarkkailuun kehitettyä SYMLOG -luokitusta. Vuorovaikutuksen osalta arvioidaan, kuka on toimintaan sitoutunut ja kuka ei, jos siitä syntyy epäselvyyttä. Viranomaisten havaittiin viestivän keskenään joko ketjussa viranomaiselta toiselle (tulliviranomaiset ja eläinlääkintäviranomaiset) tai läänineläinlääkärin kautta eläinlääkintäviranomaiselta toiselle. Toisaalta yhteistyötilanteissa viranomaisten välistä johtajuutta sekä keskitettiin että jaettiin niin, että viranomaisten välillä muodostui toisiaan täydentäviä, mutta myös vaihtelevia ja osin rinnakkaisia rooleja. Roolit muodostuivat sekä kielellisessä että ei-kielellisessä vuorovaikutuksessa. Vuorovaikutus oli joko suoraa ihmisten välistä vuorovaikutusta tai tarkastuksen kohteena olevan eläimen kautta välittynyttä. Viranomaiset sopeutuivat vallitsevaan sosiaaliseen todellisuuteen sen sisältämät käsky -ja ohjaussuhteet hyväksyen. He keskittyivät tehtäviinsä, mutta kohottivat myös toistensa sosiaalista asemaa. Tutkimuksen tulokset täydentävät lainsäädäntötutkimuksen antamaa kuvaa viranomaisyhteistyöstä menemällä sille käytännön toiminnan tasolle, jota on tähän mennessä tutkittu vähemmän.