Ihmisten johtamisen diskursiivinen rakentuminen vastaanottokeskusjohtajien puheessa : kategorioiden voima sosiaalisen todellisuuden muokkaamisessa

Abstract

Tutkielman tarkoituksena on tuottaa tietoa vastaanottokeskusten johtamisesta. Tutkielma rakentui kaksiosaisesti. Ensimmäisessä osassa selvitin vastaanottokeskusjohtamisen erityispiirteitä kyselytutkimuksen avulla, jonka tulokset analysoin kuvailevin menetelmin. Henkilöstön johtaminen ja vuorovaikutus ja asiakastyö turvapaikanhakijoiden kanssa erottuivat johtajille merkityksellisinä teemoina kyselyaineistosta. Erityisesti turvapaikanhakijoihin liittyvät teemat nähtiin työn tärkeinä kehittämiskohteina.

Tutkielman toinen osa muotoutui ensimmäisen pohjalta. Tutkimushaastattelujen avulla tarkastelin ihmisten johtamisen diskursiivista rakentumista, erityisesti johtajan suhdetta työntekijöihin ja turvapaikanhakijoihin. Analysoin laadullisen aineiston kategoria-analyysilla, johon otin vaikutteita diskurssianalyyttisesta tutkimuksesta. Johtajan suhde työntekijöihin hahmottui tiimityö- ja työhyvinvointidiskurssien kautta ja johtajan suhde turvapaikanhakijoihin instituutio- ja ihmisyysdiskurssien kautta. Diskursseihin kiinnittyvät kategoriaparit olivat osallistava johtaja & aktiivinen tiimiläinen, huolta pitävä johtaja & kuormittunut alainen, palveluntarjoaja/virkamies & asiakas, ihminen & ihminen. Kategoriaparien tarkastelu osoitti, että vastaanottokeskuksiin muodostuu ensisijaisesti kaksi erillistä ryhmää: instituution edustajat, eli johtaja ja työntekijät, ja instituution asiakkaat, turvapaikanhakijat.

Identiteettijohtamisen näkökulmasta turvapaikanhakijoiden kategorisoiminen asiakkaiksi ei ole ongelmaton valinta. Sosiaalisen identiteetin teorian mukaan johtajan tulisi muotoilla jaettua käsitystä ”meistä”. Vastaanottokeskuksissa johtaja johtaa tästä näkökulmasta pääosin henkilöstöä. Ihmisyyden kategoria oli keino rakentaa johtajia, työntekijöitä ja turvapaikanhakijoita yhdistäviä tekijöitä ja kertoo siitä, että vastaanottokeskuksen voi hahmottaa myös yhtenä yhteisönä. Tutkielma onkin keskustelunavaus vastaanottokeskusten hahmottamisesta laitosten sijaan yhteisöinä, joissa yhteiseen identiteettiin perustuva johtaminen voi avata mahdollisuuksia sosiaaliseen hyvään.

The aim of this study is to produce knowledge about leadership in reception centres in Finland. The study was two-fold. In the first part, I examined features of leadership in reception centres via a survey, which I analysed with descriptive methods. Important themes for leaders that stood out from the survey data were leading the staff and interaction and customer work with the asylum seekers. Especially the themes related to the asylum seekers were seen as important areas for development in the reception centre work.

The second part of the study was formed on the basis of the survey. Through the research interviews, I examined the discursive construction of leading people, especially the relationship between a leader and staff and a leader and asylum seekers. I analysed the data using category analysis, influenced by discourse analysis. The relationship of the leader with the staff was shaped via teamwork and wellbeing discourses, and the relationship between the leader and the asylum seekers was shaped through institution and humanity discourses. The categorical pairs linked to the discourses were a participative leader & an active team member, a caring leader & a burdened subordinate, a service provider/ public officer & a customer, and human & human. The examination of these categories revealed that in the reception centres there are primarily two groups: the representatives of the institution, that is, the leader and the staff; and the customers of the institution, that is, the asylum seekers.

From the viewpoint of “identity leadership,” the categorization of the asylum seekers is not an unproblematic choice. According to social identity theory, the leader should construct a shared sense of “us”. From this perspective, the leaders are mainly leading the staff. The use of the category of human was the means of building a reality that united leaders, staff, and asylum seekers and is one example of the possibility of viewing the reception centre as one community. This study is an initiative in viewing the reception centres instead of institutions as communities, in which leadership based on shared identity can open up possibilities for social good.