Itsemääräämisoikeus, ennakointi ja kelpoisuudet ikääntyessä

Abstract

Tutkielmassa on selvitetty, miten yksilö voi etukäteen varautua sekä henkilöä koskevien että taloudellisten asioiden järjestämiseen ikääntyessään ennen oikeudellisen toimintakyvyn heikkenemistä esimerkiksi muistisairauden vuoksi. Tarkasteltavia oikeudellisia ennakoinnin keinoja ovat valtuutus, edunvalvontavaltuutus ja edunvalvonta sekä testamentti ja hoitotahto. Tutkimuksen keskiössä ovat ikääntymiseen liittyvät kelpoisuudet: oikeustoimikelpoisuus, testamentintekokelpoisuus ja hoitosuostumuskelpoisuus. Tutkimuksessa vertaillaan erityisesti edunvalvontavaltuutuksen ja edunvalvonnan vaikutuksia yksilön itsemääräämisoikeuteen ja oikeustoimikelpoisuuteen. Edunvalvontavaltuutusta ei rajoita yksilön oikeustoimikelpoisuutta vallita rahavarojaan tai omaisuuttaan toisin kuin edunvalvonta, joka tosiasiallisesti rajoittaa jo lievimmässäkin muodossa yksilön itsemääräämisoikeutta. Edunvalvontavaltuutuksella yksilö voi itse valita valtuutetun ja määritellä valtuutuksen sisällön yksityiskohtaisesti, ja jossa maistraatin rooliksi voi jäädä vain edunvalvontavaltuutuksen voimaan tulon vahvistamiseen. Testamentintekokelpoisuutta arvioidaan enenevässä määrin etukäteen muistisairauksien yleistyessä eikä vain jälkikäteen tuomioistuimessa, jolloin sen arviointi on haastavaa, jossa huomioon on otettava lääketieteellisen arvion lisäksi myös muu näyttö. Lääkärinlausunnon hankkiminen etukäteen ennen testamentin tekemistä on rajatapauksissa suositeltavaa, jotta testamentin pätevyyttä ei voida jälkikäteen kyseenalaistaa. Suomessakin voitaisiin ottaa käyttöön keski-Euroopassa yleinen notariaattitestamentti lisävaihtoehdoksi, jolla todistamiseen liittyviä epävarmuustekijöitä voitaisiin lieventää. Esimerkiksi rajanveto siitä, onko kysymyksessä testamentin taivuttelu vai avustaminen testamentin teossa. Hoitosuostumuskelpoisuus säilyy yksilöllä pisimpään, ja olennaista omasta hoidosta päätettäessä on, että potilas saa riittävästi tietoa, jonka hän myös tosiasiallisesti ymmärtää. Itsemääräämisoikeudella on korostunut merkitys terveydenhoidossa, ja hoitotahdon avulla potilas jatkaa itsemääräämisoikeuden käyttämistä vielä senkin jälkeen, kun hän ei ole kelpoinen ja kykenevä itse päättämään hoidostaan. Hoitotahdon on oltava sisällöltään yksiselitteinen ja selkeä, jotta vältytään tulkinnanvaraisuuksilta. Potilaan itsemääräämisoikeus ei ole kuitenkaan ehdoton, vaan joissakin tilanteissa lääkärin asiantuntemukselle tulee antaa etusija. Edunvalvontavaltuutuksen laatiminen vaatii perehtymistä niin lakimiehiltä kuin yksityiseltä henkilöltäkin. Edunvalvontavaltuutukseen voidaan soveltaa hyvää testamenttaustapaa. Molemmat oikeustoimet tulisi laatia yksilöllisesti ja hyvissä ajoin, jolla vältetään oikeustoimen pätevyyteen tai sisältöön liittyvät epäselvyydet.