Kuvataidekasvatusta kolmelta vuosikymmeneltä: – Vertaileva tutkimus peruskoulun kuvataideopetuksen perusteista vuosien 1994, 2004 ja 2014 valtakunnallisissa opetussuunnitelmissa

Abstract

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen kuvataideopetuksen perusteiden muutosta kolmen viime vuosikymmenen ajalta. Aineistoni koostuu kolmesta viimeisimmästä valtakunnallisesta opetussuunnitelmasta, jotka ovat vuosilta 1994, 2004 ja 2014. Tarkastelen oppiaineen tehtävää, sisältöjä ja tavoitteita sisällönanalyysin keinoin. Tutkimukseni teoreettisen taustan muodostavat oppimiskäsitykset ja postmoderni taidekasvatus. Tutkimuskysymykseni ovat: 1. Kuinka kuvataideopetus on muuttunut kolmen vuosikymmenen aikana? 2. Kuinka kulloinkin vallalla olevat oppimiskäsitykset heijastuvat kuvataideopetukseen? 3. Mikä on kuvataideopetuksen suhde postmoderniin kasvatukseen? Kuvataiteen tehtävä on muuttunut hieman vuosien saatossa. Oppilaan henkilökohtaisen taidesuhteen kehittämisen ollessa ennen kuvataideopetuksen keskeinen tehtävä, on tärkeimmäksi tehtäväksi noussut oppilaiden tietoisuuden lisääminen. Samalla kuvallisesta ilmaisusta on tullut väline, jolla saavutetaan muita tavoitteita. Kuvataideopetuksen sisällöissä korostuvat 2010-luvulla oppilaan henkilökohtainen taidesuhde, kun taas aikaisemmin sisältöjen pääasiallisena teemana on ollut taiteen tuntemus. Kuvataideopetuksen tärkeimmäksi tavoitteeksi puolestaan on noussut oppilaiden kasvaminen aktiivisiksi yhteiskunnan jäseniksi. Kuvataideopetuksen perusteilla on selvä yhteys opetussuunnitelmien yleisiin oppimiskäsityksiin, joita ovat konstruktivistinen ja sosiokonstruktivistinen oppimiskäsitys. Jokainen tutkimistani valtakunnallisista opetussuunnitelmista edustaa postmodernia taidekasvatusta, joskin uusin opetussuunnitelma on eniten postmodernin taidekasvatuksen ihanteiden mukainen korostaessaan monikulttuurisuutta.