Erityislasten vanhempiinsa kohdistama väkivalta ja siitä selviytyminen vanhempien kokemana

Abstract

Tutkimus käsittelee erityistä tukea tarvitsevien lasten vanhempiinsa kohdistamaa väkivaltaa. Näkökulmana tutkimuksessa ovat vanhempien kokemukset. Tarkoituksena on selvittää miten vanhemmat kokevat erityistä tukea tarvitsevien lasten vanhempiinsa kohdistaman väkivallan ja millaisia merkityksiä tämä väkivalta saa heidän elämässään. Lisäksi tutkimuksella pyritään selventämään vanhempien selviytymistä väkivallasta. Tutkimuksen teossa tarkoitus oli myös selvittää, millaiseksi ilmiöksi tämä viime vuosikymmeninä havaittu sosiaalinen ongelma määrittyy. Tutkimus tehtiin sensitiivisellä tutkimusotteella, ja teoreettis-metodologisena näkökulmana oli fenomenologinen ihmettely. Aineisto kerättiin teemahaastattelulla puhelimitse yhdeksältä erityislapsen vanhemmalta. Lisäksi tehtiin kasvokkain yksi ryhmähaastattelu, johon osallistui viisi erityislapsen vanhempaa. Aineiston analyysiin käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia.

Tulosten perusteella erityislapsen väkivalta oli moninaista lievästä vakavaan vahingoittamiseen ja sen kohteena oli useimmiten äiti. Väkivalta oli toistuvaa ja usein päivittäistä. Väkivaltaa esiintyi kotona ja koulussa, mutta myös muilla julkisilla paikoilla. Väkivalta aiheutti ruumiillistumista. Se vaikutti sekä fyysisesti että henkisesti vanhemman hyvinvoinnin vaarantaen. Väkivalta vaikutti myös perhe-elämään vaarantaen erityislapsen sisarusten hyvinvoinnin ja heikentäen vanhemmuuden kokemusta sekä sosiaalisesti eristäen. Vanhemmat selittivät väkivaltaa lapsen sairauksilla ja oireiluilla sekä väkivaltaa laukaisevilla tekijöillä. Vanhempien väkivallalle antamat merkitykset koostuivat väkivallan epätoivottavaksi kokemisesta, sen tahattomuudesta, normaalistumisesta ja vähättelystä sekä sen hyväksyttävyydestä. Vanhemmat yrittivät selviytyä väkivallasta väkivallan hallitsemisyrityksillä, voimavaroilla ja yhteiskunnan tukipalveluilla. Vanhemmat käyttivät sekä tunne- että ongelmasuuntautuneita selviytymiskeinoja. Selviytymistä vaikeuttivat heikentävät tekijät, jotka olivat kielteiset tunteet ja ajatukset, stressi, kielteiset vanhemmuuden kokemukset sekä puhumisen vaikeus. Väkivaltatilanteessa toimimiseen ja väkivallan hallintaan liittyy paljon haasteita. Vanhemmat esittivät myös paljon kritiikkiä lapsen väkivaltaisuuden hallintakeinoja kohtaan. Näiden lasten kohdalla ei näyttänyt löytyneen keinoja ja yhteiskunnan tukipalveluja, joilla väkivalta olisi saatu kokonaan loppumaan, vaan kyse oli vain hallintayrityksistä. Ongelmia aiheuttaa myös se, että vanhempien omat vaikutusmahdollisuudet ovat puutteelliset.