Merkityksellistyvä peliääni: Semioottinen tutkimus äänen funktioista Dishonored -videopelissä

Abstract

Tämän semioottisen tutkimuksen tavoitteena on ollut kartoittaa äänen funktioita Dishonored -videopelissä. Tutkimukseni pohjautuu kaksitasoiseen analyysiin, jossa olen tarkastellut ensin aineistossa ilmenneitä äänitilanteita ja näihin sisältyvien äänten denotaatioita, jonka jälkeen olen jaotellut äänet äänikerronnallisiin kategorioihin. Aineistohavaintojeni pohjalta olen tulkinnut äänten konnotaatioita ja merkityksenannon osapuolten diegeettisyyttä. Tutkimuksessa nousi esiin neljä äänen merkityksellistymisen kautta ilmennyttä peliäänen funktiota. Todettuja funktioita ovat ruumiillistava, mystifioiva, ylläpitävä ja pelillinen funktio. Ruumiillistava ääni tekee pelimaailmasta ja sen käsittämistä entiteeteistä havaittavia ja tämän myötä se kykenee jäsentämää pelimaailmaa ja orientoimaan pelaajaa. Mystifioiva ääni tuo pelaamiseen outouden ja yliluonnollisuuden merkityksiä. Ylläpitävä ääni tukee pelimaailmaa johdonmukaisena ympäristönä ja itse peliä johdonmukaisesti toimivana systeeminä. Pelillinen ääni on ääntä, joka on olennaisesti integroitu osaksi pelimekaniikkoja. Esiin nousevat äänen funktiot nivoutuvat hyvin osaksi jo olemassa olevaa äänitutkimusta. Ne kuitenkin myös tulevat osoittaneeksi kuinka vähäistä ja puutteellista peliäänitutkimus vielä tänäkin päivänä on. Löytyneet funktiot ovat osin niin perustavanlaatuisia, että niistä luulisi löytyvän tutkimusjulkaisuja jo laajemminkin. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että monet äänen funktioista on kuitattu ikään kuin itsestäänselvyyksinä joita ei tarvitse sen kummemmin käsitellä. Tämä tutkielma paikkaa tätä tutkimuksellista aukkoa nostaen samalla esiin tarvetta syvemmällä aiheeseen paneutuvaan äänitutkimukseen löydettyjen funktioiden tarkentamista ja laajempaa yleistettävyyttä ajatellen.