Yleisen turvaamistoimen soveltamisala ja määräämisedellytykset sekä turvaamistoimiprosessin ratio

Abstract

Tutkimuksessa arvioidaan lainopin keinoin yleisen turvaamistoimen soveltamisalaa ja määräämisedellytyksiä sekä yleisemmin turvaamistoimiprosessin ratiota. Säännöstöä tulkitsevan ja systematisoivan lainopin lisäksi tutkimuksessa esitetään de lege ferenda ja de lege sententia -huomioita. Tutkimus etenee turvaamistoimiin sovellettavia lainkohtia ja turvaamistoimiprosessin ratiota sekä oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä, etenkin kuulemisperiaatetta, käsittelevästä osasta kohti yleistä turvaamistointa koskevaa osaa ja johtopäätöksiä. Yleistä turvaamistointa koskevassa osassa käsitellään säännöksen historiaa, soveltamisalaa ja määräämisedellytyksiä. Johtopäätöksien mukaan vastapuolen kuulemisesta ei tule poiketa säännönmukaisesti, vaan kuulemisperiaatteen on toteuduttava turvaamistoimiprosessissa nykyistä laajemmin. Turvaamistoimiprosessin taustalla oleva oikeussuojafunktio rajoittaa säännöksen soveltamista funktiolle vieraalla tavalla esimerkiksi riitojen ratkaisuun. Samoin on suhtauduttava kriittisesti vastapuolen vahingoittamiseksi haettuihin turvaamistoimiin. Mahdollisiin väärinkäytöksiin voidaan puuttua kohtuusharkinnan kautta. Yleisen turvaamistoimen soveltamisalaa arvioitaessa on kiinnitettävä aiempaa suurempaa huomiota oikeustieteessä vakiintuneisiin konfliktinratkaisunormeihin. Yleisen turvaamistoimen määräämisen edellytyksenä olevaa kohtuusedellytystä on sovellettava nykyistä laajemmin ja joustavammin esimerkiksi tapauksiin, joissa hakijan pääasian vaade ja määrättävä turvaamistoimi ovat lähes yhtä pitkälle meneviä. Kohtuusharkinnassa on otettava huomioon turvaamistoimiprosessin kiireellisyys. Tästä syystä kohtuusharkinnassa on luontevaa arvioida turvaamistoimen kohtuuttomuutta vastapuolen kannalta erilaisten pääsääntöjen kautta. Tyypillisesti tietyn tyyppiset turvaamistoimet aiheuttavat suuremman riskin vastapuolta kohtaan syntyvästä kohtuuttomuudesta.