Masennuksesta työtapaturmana

Abstract

Masennus ja muut mielenterveydelliset sairaudet ovat nousseet esille sekä kansainvälisessä että kotimaisessa uutisoinnissa, maailman terveysjärjestö WHO:n ennusteissa sekä Työterveyslaitoksen ylläpitämissä tilastoissa, jotka osoittavat masennuksen vievän vuosittain työkyvyttömyyseläkkeelle tuhansia suomalaisia, joista erityisesti nuorilla työuran alussa olevilla henkilöillä mielenterveydelliset syyt ovat suurin yksittäinen työkyvyttömyyteen ja työelämästä pois putoamiseen johtava syy. Tutkielma selvittää, voidaanko masennusta arvioida työtapaturmana, missä tilanteissa ja millä kriteereillä, millaista oikeuskäytäntöä asiaa koskien Suomessa on, miten nykyinen työtapaturmalainsäädäntö toimii suhteessa psyykkiseen sairauteen tai vammaan, tällaisena eritoten masennukseen, sekä missä tilanteissa tai millä kriteereillä masennusta on pidetty tai voidaan pitää työtapaturmana.

Vaikka tutkielma tarkastelee masennusta työtapaturmana ja pääasiallisesti työoikeudellisesta näkökulmasta, selvitetään alkuun myös lääketieteellisen tutkimuksen nykytilanne seikoista, joiden tiedetään altistavan ihmisiä tai erityisesti työikäisiä masennukselle. Osana tutkielmaa on henkilökohtaisina teemahaastatteluina toteutettu haastattelututkimus, jossa haastatellut sivuavat tutkimusaihetta päivittäisessä työssään. Osa haastatelluista on terveydenhuollon ammattihenkilöitä auttaen asiantuntemuksellaan tutkimusaiheen oikeustieteellisten sekä lääketieteellisten kysymysten yhdistämisessä. Tutkielman menetelminä toimivat oikeusdogmaattinen, empiirinen sekä kvalitatiivinen menetelmä. Tutkimustietoa sekä oikeuskäytäntöä vertaillaan haastatteluissa esiin nousseisiin seikkoihin, ja arvioidaan, ovatko löydökset keskenään saman sisältöiset tai saman suuntaiset sekä miten tämä tieto on otettu huomioon tapaturmalainsäädännössä.

Tutkielmassa havaittiin, ettei lääketieteellinen ja psykologinen tutkimustieto sekä lainsäädännön nykytila useinkaan kohtaa, kun on kyse työtapaturmista ja ammattitaudeista, vaikka korkein oikeus on antanut useita ennakkoratkaisuja, joissa masennus on katsottu työtapaturmaksi. Suurimpana erona haastattelututkimukseen vastanneiden sekä korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä tuli ilmi työuupumuksen tai liiallisen työkuormituksen arviointi työtapaturman mahdollisena aiheuttajana. Edellä mainituilla vallitsi selkeä konsensus pitkittyneestä kivusta ja työpaikan vaaratilanteista sekä masennuksesta.