”Olemalla ystävä tai ainakin ystävällinen toisia kohtaan.” : luokkahenki ja sen parantaminen

Abstract

Tutkielmani tavoitteena on selvittää oppilaiden ja opettajien ajatuksia hyvästä luokkahengestä ja sen parantamisesta. Tutkin, miten luokkahengen koetaan vaikuttavan koulunkäyntiin ja tuon esille ajatuksia ja ideoita siitä, miten luokkahenkeä voidaan parantaa. Tutkimukseni aineiston keräsin teemakirjoitelmien avulla kymmeneltä kuudesluokkalaiselta oppilaalta sekä viideltä luokanopettajalta. Narratiivista tutkimusotetta käyttäen analysoin kirjoitelmat aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla ja muodostin tuloksista erilaisia teemoja. Tutkimukseeni osallistuneet oppilaat määrittelivät luokkahenkeä yleisen tunnelman ja vuorovaikutussuhteiden näkökulmasta. Kaikkien kanssa toimeen tuleminen sekä yhteishenki koettiin tärkeäksi. Suurin osa oppilaista koki luokkahengen tärkeäksi osaksi koulunkäyntiä ja sen vaikutukset nähtiin suurina muun muassa vuorovaikutussuhteiden sekä koulun mielekkääksi kokemisen kannalta. Opettajat painottivat luokkahengen vaikuttavan myös opettajan työhön. Sekä oppilaat että opettajat kokivat luokkahengen vaikuttavan opiskeluun ja työrauhaan. Suurimpana luokkahenkeä heikentävänä tekijänä pidettiin kiusaamista. Tutkimuksen tulosten mukaan hyvä luokkahenki ei synny itsestään ja se vaatii jokaisen panosta. Oppilaat kokivat voivansa parantaa itse luokkahenkeä ottamalla kaikki mukaan toimintaan ja olemalla ystävällinen. Opettajan rooli koettiin tärkeäksi ja opettajalta toivottiin puuttumista ilmeneviin ongelmiin sekä yhteisen tekemisen järjestämistä. Sekä opettajat että oppilaat painottivat yhdessä tekemisen tärkeyttä luokkahengen parantamisessa. Leikit, pelit, tapahtumat ja retket koettiin tärkeäksi luokkahenkeä rakennettaessa. Opettajat pitivät oppilaiden kanssa keskustelua tärkeänä luokkahenkeä parantavana tekijöinä. Opettajilla oli käytössään myös erilaisia pedagogisia lähestymistaluokatpoja, apuvälineitä ja arjen käytänteitä luokkahengen parantamiseksi.