Utopia itsenäisten sinfoniasta : systemaattinen analyysi Wilhelm Reichin elämänprinsiipin kasvatusutooppisesta periaatteesta

Abstract

Nykyisessä opetussuunnitelmassa (OPM, 2014) on yhdeksi oppimiskäsityksen lähtökohdaksi nostettu kehollisuus. Mutta millainen kehollisuus? Pro gradu -työni kehollisen psykoanalyysin isästä Wilhelm Reichista (1897-1957) tarjoaa yhden näkökulman aiheeseen. Työni on kasvatusfilosofinen katsaus ristiriitaisen psykoanalyytikon ja tiedemiehen kasvatuksellisiin ajatuksiin. Niissä keho-mieli on yksi kokonaisuus, jossa toisen attribuutin rajoite ilmentää rajoitetta myös toisessa. ”Kulttuurin tukahduttavat” voimat eivät siis tuota pelkkää kognitiivista rajoitetta, vaan myös kehollisen liikkeen moodin imaginaaria rajoittavaa ”luonnepanssaria”, ja päinvastoin. Myyttien dikotomiat kategorisoivat meidät niin ikään erilleen sisäisestä luonnostamme.

Työni on systemaattinen analyysi kirjasta Children of the Future – On the Prevention of Sexual Pathology sekä Character Analysis -teoksen valikoiduista kappaleista. Sijoitan Reichin ajattelun psykologisen utopianismin paradigmaan, jota Petteri Pietikäinen (2002) tarjoaa teoreettiseksi tulkintakehykseksi Reichin lisäksi myös Erich Frommin ja Herbert Marcusen töille. Psykologisen utopianismin tekstit argumentoivat, että ainoastaan yksilöiden ”sisäinen transformaatio” voi johtaa ”yhteiskunnan transformaatioon”. Työssäni esittelen Reichin kasvatusutooppisen kokonaisuuden elämänprinsiipin, jonka tavoite kiteytyy yksilön immersiivisessä ja funktionaalisessa luontosuhteessa sanojen takana.

Reichin kontribuutio kasvatukselle on tuntematon. Hänen ajattelunsa jäljet näkyvät kuitenkin esim. A.S. Neillin Summerhill-koulun filosofiassa.