Henkilökohtaisten avustajien työsuhteiden erityiskysymykset

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan, miten henkilökohtaisen avustajien työsuhteet on järjestetty, ja mitä työoikeudellisia erityispiirteitä ja ongelmia niihin liittyy. Tutkielmassa keskitytään tarkastelemaan henkilökohtaisen avun järjestelmää henkilökohtaisten avustajien näkökulmasta (työoikeudellinen näkökulma), mutta se kietoutuu tiivisti vammaisille henkilöille myönnettävään henkilökohtaiseen apuun, joka on sosiaalipalvelu, johon vammaisella henkilöllä on subjektiivinen oikeus (sosiaalioikeudellinen näkökulma).

Tutkielma on oikeusdogmaattinen eli lainopillinen. Tutkielman lähteinä on käytetty sekä työoikeuteen että sosiaalioikeuteen liittyvää kirjallisuutta ja oikeustapauksia.

Sosiaali- ja terveysministeriö on uudistamassa ja yhdistämässä lain vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 3.4.1987/380 (vammaispalvelulaki) sekä lain kehitysvammaisten erityishuollosta 23.6.1977/519 (kehitysvammalaki). Uusi laki (laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä erityispalveluista) on luonnosvaiheessa ja sen on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2020 alusta.

Mikäli uusi vammaispalvelulaki muotoutuu samanlaiseksi kuin tähän mennessä on esitetty, se korjaa joitakin epäkohtia. Näistä ehkä selvin on suostumuksen edellyttäminen, kun järjestämistavaksi valitaan työnantajamalli. Suuria muutoksia uusi laki ei kuitenkaan toisi eikä se ratkaisisi kaikkia alan ongelmakohtia. Monet parannuksista on johdettu nykyistä lainsäädäntöä koskevasta ratkaisukäytännöstä ja esimerkiksi oikeusasiamiehen kannanotoista. Näiden tulisi ohjata lain tulkintaa sekä vammaisille että henkilökohtaisille avustajille myönteisempään suuntaan jo nykyisen lain voimassaoloaikana ja myöskin silloin jos uusi vammaispalvelulaki ei tulisikaan jostain syystä voimaan.