Pakkorokotus vai rokotuspakko?

Abstract

Uusi tartuntatautilaki (1227/2016) tuli voimaan 1.3.2017. Lain 48§, joka koskee työntekijöiltä vaadittavia rokotuksia, tuli voimaan vuoden siirtymäajan jälkeen 1.3.2018. Tämän lainopillisen tutkielman tavoitteena on selvittää, miten uusi tartuntatautilaki ja erityisesti sen työntekijöiden rokottautumista säätävä 48 § on muuttanut työntekijöiden sekä työnantajien suhtautumista ja käytäntöjä työntekijöiltä vaadittavia rokotuksia kohtaan.

Tutkielmassani käyn läpi yksilön perusoikeuksia, lähinnä itsemääräämisoikeutta, Euroopan ihmisoikeussopimuksen, muiden kansainvälisten sopimusten ja Suomen perustuslain kautta. Tarkastelen yksilön perusoikeuden ja yhteisön edun välistä linjanvetoa. Käyn läpi rokottamisen historiaa Suomessa sekä rokottamisesta kansanterveydellisesti koituneita hyötyjä.

Johtopäätöksinä todetaan, että hoitohenkilökunnan rokottautumisvelvoite on moniulotteinen ja ongelmallinen asia. Siihen kytkeytyy juridisessa, filosofisessa ja terveydenhoidollisessa mielessä yhteisön edun ja yksilön perusoikeuksien välinen ristiriita. Tämä kiteytyy työnantajan direktio-oikeuden ja hoitohenkilökunnan itsemääräämisoikeuden välisenä konfliktina. Vaikka työnantajan direktio-oikeuteen liittyvät irtisanomisen perusteet täyttyisivät, lopullinen ratkaisu rokottautumiskiistassa nähdään todennäköisesti vasta korkeimmassa oikeudessa.