Lapsen etu holhoustoimen edunvalvontajärjestelmässä

Abstract

Tutkielmassani tarkastelen lapsen etua holhoustoimen edunvalvontajärjestelmässä. Holhoustoimesta annetun lain (holhoustoimilaki, 442/1999) mukainen edunvalvonta on pääasiassa taloudellista edunvalvontaa, mutta edunvalvoja voi hoitaa myös muitakin päämiehensä asioita. Silloin kun päämiehenä on lapsi, muiden kuin taloudellisten asioiden hoitamista sääntelee lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annettu laki (lapsenhuoltolaki, 361/1983). Tavallisesti lapsen edunvalvojana on lapsen vanhempi tai muu huoltaja. Jos lapsen omaisuuden arvo ylittää 20 000 euroa, merkitään lapsi holhousasioiden rekisteriin, jolloin viranomainen valvoo lapsen omaisuuden käyttöä. Tutkin lapsen edun toteutumista niissä tapauksissa, joihin liittyy viranomaisvalvonta. Valtaosa rekisteriin merkityistä lapsista on leskiperheiden lapsia, joiden omaisuus muodostuu joko kuolinpesäosuudesta tai vanhemmalta saadusta perinnöstä. Tutkimuksessa keskitytään sen vuoksi leskiperheisiin. Merkittävä osa tutkimusaineistoa on saatu Suomen nuoret lesket ry:n kanssa keväällä 2017 toteutetussa edunvalvontakyselyssä. Väitän, että holhoustoimilain mukainen edunvalvonta voi pahimmillaan estää lapsenhuoltolaissa tarkoitetun lapsen edun toteutumisen. Päämiehen etu pelkästä taloudellisesta näkökulmasta katsottuna voi olla ristiriidassa lapsen edun kanssa. Tutkimuksellani etsin vastausta kysymykseen: Miten lapsen edun toteutuminen voidaan varmistaa holhoustoimilain mukaisessa edunvalvonnassa? Edunvalvontakyselyn ja muun materiaalin perusteella suurimpia ongelmia aiheuttavat kysymykset lapseneläkkeiden käytöstä ja siitä, kuinka suurta osaa perheen yhteisistä menoista voidaan pitää lapsen henkilökohtaisina menoina. Eläkkeiden käyttöön liittyy myös kysymys vanhemman elatusvelvollisuudesta, jonka kaikki ulottuvuudet eivät käytännön valvontaratkaisuissa näy. Valvontakäytännöissä on maistraatti- ja virkailijakohtaisia eroja, ja yhtenäisten valtakunnallisten käytäntöjen tarve on ilmeinen. Samalla kuitenkin vaaditaan yksilöllisiä ratkaisuja ja tapauskohtaista harkintaa. Holhoustoimilain säännöksiä olisi tarpeen täsmentää erityisesti lapseneläkkeiden käytön osalta. Edunvalvonnan valvonnassa tulisi arvioida lapsen edun toteutumista lapsenhuoltolain säännösten näkökulmasta, jolloin päämiehen etu näyttäytyy osana lapsen etua.