Tuonnin määrällisten rajoitusten kielto ja Suomen alkoholin vähittäismyyntiä koskevan lainsäädännön sopivuus sisämarkkinoille

Abstract

Tutkielmani tarkastelee Suomen alkoholilakia ja -politiikkaa Euroopan unionin sisämarkkinasäädösten valossa. Tavaroiden vapaata liikkuvuutta turvaava jäsenvaltioiden välisen tuonnin määrällisten rajoitusten kielto on keskiössä, ja sitä koskevia säädöksiä tutkin oikeusdogmaattisella otteella. Käytän osittain myös teleologista metodia, sillä aihepiirissä periaatteet ja tavoitteet saavat suuren merkityksen. Aluksi systematisoin SEUT 34, 36 ja 37 artiklojen muodostamaa tuonnin määrällisten rajoitusten kokonaisuutta, jonka jälkeen vertaan systematisointityön tuloksia Suomessa voimassa olevaan oikeuteen alkoholijuomien myynnin osalta. SEUT 37 artiklaa tulisi tulkita osana jäsenvaltioiden määrällisten rajoitusten kiellon säännöskokonaisuutta. Tällöin sen rooli poikkeuslupana pääsääntöön korostuu: sitä ei tulisi ensisijaisesti tulkita jäsenvaltioille annettuna oikeutena pitää voimassa monopoleja. SEUT 37 artiklan soveltamisen kannalta on tehtävä jaottelu kaupallisen valtion monopolin toimintaa ja olemassaoloa koskevien säädösten sekä sen toimintaan vaikuttavien säädösten välillä. Tutkimuksessani löysin kriteerit tämän jaottelun tekemiseen vähittäismyyntimonopolien (kuten Alkon) osalta: vain monopolin tuotteiden valintaa koskeva järjestelmä, monopolin myyntiverkosto sekä monopolin myymien tuotteiden markkinoille saattamisen ja mainonnan toimenpiteet ovat asioita, joita koskeva sääntely katsotaan vähittäismyyntimonopolin toimintaa koskevaksi sääntelyksi. Lisäksi havaitsin, että unionin tuomioistuin on tuonut monopolien osalta esiin vaatimuksen siitä, että SEUT 37 artiklalla oikeutettujen monopolien tulisi olla väline jonkin yleisen edun mukaisen tavoitteen saavuttamiseen. Suomen alkoholilain osalta tutkin erityisesti etämyynnin kieltoa ja Alkon monopoliasemaa suhteessa unionin lainsäädäntöön. Lopputuloksena havaitsin, ettei Suomen voimassa oleva lainsäädäntö ole linjassa unionin oikeuden kanssa. Etämyynti korkeintaan 5,5 % alkoholia sisältävien juomien osalta on selkeästi vastoin unionin oikeutta, eikä tilaviinien ja käsityöläisoluiden erityisasema vain kotimaisten tuottajien hyväksi ole myöskään täysin unionioikeuden mukaista. Alkon monopolin sopivuutta sisämarkkinoille arvioidaan SEUT 37 artiklan kannalta. Tutkimukseni tuloksena päädyin siihen, ettei Alko ole sopiva sisämarkkinoille. Sitä koskeva sääntely on unionin oikeuden tavoitteiden vastaista. Lisäksi alkoholipolitiikkaa kokonaisuutena arvioiden tulin siihen lopputulokseen, ettei Suomen terveyspoliittinen linja alkoholin myyntisäännösten osalta ole täysin johdonmukainen.