Yksityisleasingsopimusten kuluttajansuoja
Laitila, Jukka (2018)
Laitila, Jukka
Lapin yliopisto
2018
openAccess
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201809131330
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201809131330
Tiivistelmä
Tutkielma käsittelee kuluttajan asemaa yksityisleasingjärjestelyssä. Yksityisleasing on kuluttajalle suunnattu leasingmuoto, jossa yhdistyy sekä rahoitusleasingin että käyttöoikeusleasingin piirteitä.
Leasingjärjestelyä tai yksityisleasingia ei ole lainsäädännössä yksityiskohtaisesti säännelty, joten kuluttajan asema määräytyy pakottavan kuluttajansuojalainsäädännön ja yleisten oppien pohjalta. Yleisten oppien avulla määriteltyyn kuluttajan asemaan yksityisleasingjärjestelyssä liittyy tulkinnanvaraisuuksia. Kuluttajan oikeussuojan tarpeen kannalta tämä ei ole riittävä ratkaisu. Pakottavan kuluttajansuojalainsäädännön osalta yksityisleasingsopimuksiin voidaan soveltaa ainakin kuluttajansuojalain 2, 3 ja 4 lukuja. Kohtuusharkinta ja sopimusten sovittelu on tehtävä tapauskohtaisesti, joka on omiaan hidastamaan vakiintuneen ja yhtenäisen ratkaisukäytännön syntymistä, joka puolestaan vakiinnuttaisi kuluttajan asemaa sopimusjärjestelyssä. Näiden lukujen säädöksillä on vähän etukäteistä oikeussuojavaikutusta ja niiden soveltaminen edellyttää kuluttajalta aktiivisuutta ja oma-aloitteisuutta. Leasingjärjestelyä koskeva oikeuskäytäntö koskee pääasiassa elinkeinonharjoittajien välisiä leasingsopimuksia. Oikeuskäytännössä käsitellään esimerkiksi yleisten oppien soveltumista leasingjärjestelyyn ja leasingottajan asemaa sekä oikeuksia. Näistä aiheista voidaan tehdä johtopäätöksiä myös yksityisleasingjärjestelyä ja kuluttajan asemaa ajatellen.
Tutkimuksessa tarkastellut sopimusehdot osoittavat oikeussuojan tarpeen lisäksi myös sen, että kuluttajan asema ja oikeussuojan taso ei ole yksiselitteisesti määriteltävissä yksityisleasingsopimussuhteessa ainoastaan vakioehtoja tulkitsemalla, koska markkinoilla on huomattavasti sisällöltään toisistaan eroavia palveluita. Käytetyt vakioehdot sisältävät tulkinnanvaraisuuksia sekä suhteessa rahoitusyhtiöön että myyjään. Kuluttajan näkökulmasta sopimuksissa on ankaria sopimusehtoja, joiden kohtuus kuluttajasuhteessa voidaan kyseenalaistaa.
Muiden kuluttajansuojalain lukujen, esimerkiksi 7 luvun, soveltaminen yksityisleasingsopimuksiin on mahdollista analogisen lainsoveltamisen avulla. Tällöin on arvioitava elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välistä suhdetta ja verrattava sitä oikeussuhteeseen, jota varten laki on säädetty. Kuluttajan oikeusaseman tarkentaminen on mahdollista myös lain soveltamisalaa laajentamalla siten, että voimassa oleva lainsäädäntö käsittäisi myös leasingjärjestelyn. Kuluttajan asemaa leasingjärjestelyssä voidaan parantaa lisäksi kuluttajansuojaviranomaisten toimilla. Oikeusasemaa voi selkeyttää kuluttaja-asiamiehen ja alan toimijoiden kesken neuvotellut vakiosopimusehdot.
Leasingjärjestelyä tai yksityisleasingia ei ole lainsäädännössä yksityiskohtaisesti säännelty, joten kuluttajan asema määräytyy pakottavan kuluttajansuojalainsäädännön ja yleisten oppien pohjalta. Yleisten oppien avulla määriteltyyn kuluttajan asemaan yksityisleasingjärjestelyssä liittyy tulkinnanvaraisuuksia. Kuluttajan oikeussuojan tarpeen kannalta tämä ei ole riittävä ratkaisu. Pakottavan kuluttajansuojalainsäädännön osalta yksityisleasingsopimuksiin voidaan soveltaa ainakin kuluttajansuojalain 2, 3 ja 4 lukuja. Kohtuusharkinta ja sopimusten sovittelu on tehtävä tapauskohtaisesti, joka on omiaan hidastamaan vakiintuneen ja yhtenäisen ratkaisukäytännön syntymistä, joka puolestaan vakiinnuttaisi kuluttajan asemaa sopimusjärjestelyssä. Näiden lukujen säädöksillä on vähän etukäteistä oikeussuojavaikutusta ja niiden soveltaminen edellyttää kuluttajalta aktiivisuutta ja oma-aloitteisuutta. Leasingjärjestelyä koskeva oikeuskäytäntö koskee pääasiassa elinkeinonharjoittajien välisiä leasingsopimuksia. Oikeuskäytännössä käsitellään esimerkiksi yleisten oppien soveltumista leasingjärjestelyyn ja leasingottajan asemaa sekä oikeuksia. Näistä aiheista voidaan tehdä johtopäätöksiä myös yksityisleasingjärjestelyä ja kuluttajan asemaa ajatellen.
Tutkimuksessa tarkastellut sopimusehdot osoittavat oikeussuojan tarpeen lisäksi myös sen, että kuluttajan asema ja oikeussuojan taso ei ole yksiselitteisesti määriteltävissä yksityisleasingsopimussuhteessa ainoastaan vakioehtoja tulkitsemalla, koska markkinoilla on huomattavasti sisällöltään toisistaan eroavia palveluita. Käytetyt vakioehdot sisältävät tulkinnanvaraisuuksia sekä suhteessa rahoitusyhtiöön että myyjään. Kuluttajan näkökulmasta sopimuksissa on ankaria sopimusehtoja, joiden kohtuus kuluttajasuhteessa voidaan kyseenalaistaa.
Muiden kuluttajansuojalain lukujen, esimerkiksi 7 luvun, soveltaminen yksityisleasingsopimuksiin on mahdollista analogisen lainsoveltamisen avulla. Tällöin on arvioitava elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välistä suhdetta ja verrattava sitä oikeussuhteeseen, jota varten laki on säädetty. Kuluttajan oikeusaseman tarkentaminen on mahdollista myös lain soveltamisalaa laajentamalla siten, että voimassa oleva lainsäädäntö käsittäisi myös leasingjärjestelyn. Kuluttajan asemaa leasingjärjestelyssä voidaan parantaa lisäksi kuluttajansuojaviranomaisten toimilla. Oikeusasemaa voi selkeyttää kuluttaja-asiamiehen ja alan toimijoiden kesken neuvotellut vakiosopimusehdot.
Kokoelmat
- Pro gradu -tutkielmat [4505]