Isyyden vahvuuksien representaatiot Eve Hietamiehen romaaneissa Yösyöttö, Tarhapäivä ja Hammaskeiju
Alaoja, Jenni (2018)
Alaoja, Jenni
Lapin yliopisto
2018
openAccess
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201809211342
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201809211342
Tiivistelmä
Yksinhuoltajaisyys on varsin vähän tutkittu aihe, vaikka heidän määränsä yhteiskunnassa kasvaa vuosi vuodelta. Yksinhuoltajaisiin liitetään monenlaisia mielikuvia, joita myös kirjallisuudessa tuotetaan tai ylläpidetään. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella, millaisena isyys representoituu kaunokirjallisissa teoksissa. Tutkimusaineistona olivat Eve Hietamiehen kaunokirjalliset teokset Yösyöttö (2010), Tarhapäivä (2012) ja Hammaskeiju (2017). Teokset heijastavat eräänlaista aikalaiskuvaa yksinhuoltajaisän asemasta suomalaisessa yhteiskunnassa 2010-luvulla. Tutkimuskysymykseni oli: Millaisia yksinhuoltajaisyyden vahvuuksien representaatioita on Eve Hietamiehen kaunokirjallisissa teoksissa Yösyöttö, Tarhapäivä ja Hammaskeiju?
Tutkimusotteeksi valitsin diskurssianalyysin. Diskurssintutkimuksen ydintä aluetta on kielen, toiminnan ja tilanteen sekä näiden välisen vuorovaikutuksen tutkiminen. Tutkimuksen kohteena nähdään se voima, mikä yhteiskunnallisen ja yhteisöllisen toiminnan keskelle kulminoituu. Tutkimukseni teoreettisena taustana ja analyysia ohjaavana toimi positiivinen psykologia ja inhimillisten vahvuuksien näkökulma. Analysoin aineistoa etsien Seligmanin vahvuusluokituksen mukaisia vahvuuksia sekä sosiaaliseen verkostoon ja erilaisiin toimintaympäristöihin liittyviä diskursseja. Peilasin tutkimukseni tuloksia yksinhuoltajaisyyden representaatioista myös kotimaiseen ja kansainväliseen tutkimukseen.
Suomalainen yksinhuoltajaisä näyttäytyi näissä kaunokirjallisissa teoksissa sinnikkäänä, ystävällisenä, reiluna, vaatimattomana ja toiveikkaana sekä ennen kaikkea rakastavana hahmona. Isyyden luonne muuttui lapsen kasvaessa, mistä muodostui tutkimuksen kolme keskeistä päädiskurssia: yksinhuoltajaisäksi tuleminen –, isyydessä kasvaminen – ja isyyden uudelleenmuotoutuminen –diskurssit. Vauvavuoden aikana niin muskarin kuin leikkipuistonkin kautta luodulla sosiaalisella verkostolla oli tärkeä merkitys läpi koko kirjasarjan. Lapsen kasvaessa verkostoa täydensivät päiväkodin henkilöstö sekä koulun opettaja, joilta isällä oli mahdollisuus halutessaan pyytää neuvoa, tukea ja ohjausta lapsen kasvuun liittyvissä asioissa.
Tutkimusotteeksi valitsin diskurssianalyysin. Diskurssintutkimuksen ydintä aluetta on kielen, toiminnan ja tilanteen sekä näiden välisen vuorovaikutuksen tutkiminen. Tutkimuksen kohteena nähdään se voima, mikä yhteiskunnallisen ja yhteisöllisen toiminnan keskelle kulminoituu. Tutkimukseni teoreettisena taustana ja analyysia ohjaavana toimi positiivinen psykologia ja inhimillisten vahvuuksien näkökulma. Analysoin aineistoa etsien Seligmanin vahvuusluokituksen mukaisia vahvuuksia sekä sosiaaliseen verkostoon ja erilaisiin toimintaympäristöihin liittyviä diskursseja. Peilasin tutkimukseni tuloksia yksinhuoltajaisyyden representaatioista myös kotimaiseen ja kansainväliseen tutkimukseen.
Suomalainen yksinhuoltajaisä näyttäytyi näissä kaunokirjallisissa teoksissa sinnikkäänä, ystävällisenä, reiluna, vaatimattomana ja toiveikkaana sekä ennen kaikkea rakastavana hahmona. Isyyden luonne muuttui lapsen kasvaessa, mistä muodostui tutkimuksen kolme keskeistä päädiskurssia: yksinhuoltajaisäksi tuleminen –, isyydessä kasvaminen – ja isyyden uudelleenmuotoutuminen –diskurssit. Vauvavuoden aikana niin muskarin kuin leikkipuistonkin kautta luodulla sosiaalisella verkostolla oli tärkeä merkitys läpi koko kirjasarjan. Lapsen kasvaessa verkostoa täydensivät päiväkodin henkilöstö sekä koulun opettaja, joilta isällä oli mahdollisuus halutessaan pyytää neuvoa, tukea ja ohjausta lapsen kasvuun liittyvissä asioissa.
Kokoelmat
- Pro gradut [4084]