HIV-infektion tartuttamisen rikosoikeudellinen arviointi

Abstract

Tutkielmassa selvitetään, kuinka laaja on HIV-positiivisen rikosoikeudellinen vastuu siitä, ettei hän tartuta tautia muille. Tutkielma on rajattu käsittelemään taudin tartuttamista sukupuoliyhteyden kautta. Tutkielmassa tarkastellaan myös oikeuskäytännön muutosta korkeimman oikeuden ensimmäisestä aihetta käsitelleestä prejudikaatista KKO 1993:92 tähän päivään. Lääketiede on kehittynyt huomattavasti 1990-luvun jälkeen, minkä vuoksi on tarpeen tarkastella sitä, onko oikeuskäytäntö muuttunut lääketieteen kehityttyä, ja vastaako nykyinen oikeuskäytäntö lääketieteellistä tietoa. Tutkielma on oikeusdogmaattinen, mutta siinä on myös oikeushistoriallisia piirteitä.

Aluksi selvitetään rikosoikeudellisen arvioinnin kannalta merkittävimmät tiedot HIV-infektiosta, kuten taudinkuva ja tartunnan todennäköisyys. HIV-infektion tartuttaminen seksin kautta ei ole henkeen ja terveyteen kohdistuva rikos perinteisimmästä päästä, minkä vuoksi tarkastellaan, mitkä rikoslain 21 luvun tunnusmerkistöt teko voi täyttää. Myös HIV-positiivisen ja hänen partnerinsa tiedon merkitystä sekä HIV-positiivisen syyllisyyttä arvioidaan. Tavoitteena on ollut aiheen yleisesitys, minkä vuoksi eräät erityiskysymykset on sidottu edellä mainittujen suurempien asiakokonaisuuksien käsittelyn yhteyteen. Tarkasteltavana on muun muassa kysymys siitä, voiko HIV-positiivinen joutua rikosoikeudelliseen vastuuseen menettelystä, johon sukupuoliyhteyden toinen osapuoli on suostunut menettelyn riskeistä, eli HIV-infektion tartuntavaarasta, tietoisena. Myös kondomin käytön merkitystä HIV-positiivisen rikosoikeudellisen vastuun kannalta tarkastellaan.

HIV-infektion tartuttamistapauksien rikosoikeudellinen arviointi on lieventynyt vuosien saatossa lääketieteen kehityttyä. Aiemmin teon rikosoikeudellisessa arvioinnissa lähtökohtana oli henkirikos tai sen yritys, kun tänä päivänä lähtökohtana voi ennemminkin pitää vaaran aiheuttamista tai törkeää pahoinpitelyä riippuen siitä, onko HIV-infektio tarttunut. Asianmukaisesti käytetystä lääkityksestä huolimatta HIV-positiivinen voi joutua rikosoikeudelliseen vastuuseen, jos hän harrastaa seksiä ilman suojausta ja ei kerro taudistaan partnerilleen. Teon rikosoikeudellisessa arvioinnissa HIV-positiivisen velvollisuus informoida kumppaniaan taudista vaikuttaa toissijaiselta verrattuna tartuntariskiä alentaviin toimenpiteisiin.