”Meillä ei ole ääntä, koska me hävetään näitä asioita niin paljon” : naisten kokema häpeä eron jälkeisessä vainossa

Abstract

Pro gradu –tutkielman aiheena on eron jälkeisen vainon kohteeksi joutuneiden naisten häpeän kokemukset. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää vainon kohteeksi joutuneiden naisten subjektiivisia kokemuksia vainon aiheuttamasta häpeästä ja sitä, millaisiin tilanteisiin häpeä liittyy uhrien kokemuksissa. Tutkimus on ajankohtainen ja sen tarkoituksena on tuottaa uutta tietoa eron jälkeisestä vainosta ja auttaa ammattilaisia ymmärtämään syvemmin uhrien kokeman häpeän vaikutuksia, esimerkiksi avun hakemiseen. Häpeää ei ole tutkittu aikaisemmin eron jälkeisen vainon yhteydessä. Tutkimukseni liittyy meneillään olevaan Suomen Akatemian rahoittamaan tutkimushankkeeseen ”Lasten tietävä toimijuus yksityisissä, moniammatillisissa ja yhteiskunnallisissa prosesseissa –tapauksena vanhempien eron jälkeinen vaino”.

Tutkielma on laadullinen tutkimus, jonka teoreettisena viitekehyksenä on sosiaalinen konstruktionismi ja tutkimusstrategiana narratiivinen tutkimus. Tutkimukseen osallistui neljä eron jälkeistä vainoa kokenutta naista ja aineisto on kerätty fokusryhmähaastattelumenetelmällä. Aineisto on analysoitu aineistolähtöisen teemoittelun avulla.

Analyysin tuloksena muodostin kaksi teema-aluetta, joihin naiset paikansivat häpeän kokemukset. Häpeä paikantui syyllisyyteen ja syyllistämiseen sekä vainotuksi leimautumiseen. Häpeää aiheuttavien tilanteiden teemoiksi muodostuivat ulkopuolisten kohtaaminen vainokontekstissa, vainoajan naisiin kohdistama mustamaalaus sekä vainotekojen kohdistuminen uhrin läheisiin.

Tutkimustulokset osoittavat, että vainon uhrien subjektiivisissa kokemuksissa häpeän paikantuminen syyllisyyteen ja syyllistämiseen merkityksellistyy epäonnistumisen kokemuksena. Vainotuksi leimautuminen merkityksellistyy tuomituksi tulemisen pelkona ja pyrkimyksenä salata vainottuna olemista. Ulkopuolisten kohtaaminen vainokontekstissa aiheuttaa häpeän tunteita ulkopuolisten ymmärtämättömyyden takia. Erityistä häpeää vainon uhreille aiheuttavat vainoajan toteuttama mustamaalaaminen ja vainotekojen kohdistuminen läheisiin. Häpeä eron jälkeisessä vainossa rakentuu vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Vainon kohteeksi joutuneet naiset hyväksyvät vainon asettamat rajoitukset elämäänsä ja vainottuna eläminen normalisoituu osaksi naisten ja heidän lastensa arkea. Eron jälkeisen vainon tunnetuksi tekeminen voi auttaa ihmisiä ymmärtämään ilmiötä paremmin ja sitä kautta lieventää uhrien häpeää. Lisäksi vainoilmiön ymmärtäminen voi madaltaa avun hakemisen kynnystä ja viranomaisten valmiutta auttaa vainon uhreja.