Parisuhteen jälkeisen vainon vaikutuksia vainon kohteena olevan naisen identiteettiin
Pätsi, Leea-Maria (2018)
Pätsi, Leea-Maria
Lapin yliopisto
2018
openAccess
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201809281353
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201809281353
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman päämääränä oli tarkastella eron jälkeisen vainon vaikutuksia vainon kohteena olevan naisen identiteettiin. Huomiota kiinnitettiin esimerkiksi siihen, mitä lisäulottuvuuksia äitiys tuo tähän prosessiin. Parisuhteen jälkeinen vaino käsitettiin yhtenä lähisuhdeväkivallan ja sukupuolistuneen väkivallan muotona. Vainoaja ja vainottu eivät ole parisuhteessa, joten esimerkiksi parisuhdeväkivallan tai perheväkivallan termien käyttö ei ollut tutkimuksessa asianmukaista. Naisten kokema väkivalta on osa laajempaa yhteiskunnallista ongelmaa, johon myös eron jälkeisen vainon lähisuhdeväkivaltana voi lukea kuuluvan osaltaan.
Teoreettisena viitekehyksenä tutkimuksessa oli identiteetin käsite. Näkökulma on mielekäs, koska vainon voi nähdä elämän kriisinä ja sitä kautta olettaa sen vaikuttavan kohteena olevan naisen identiteettiin. Käsitteenä identiteetti on yleisesti paljon käytetty ja myös monipuolisesti eri tieteen aloilla tulkittu. Tässä tutkimuksessa identiteetti nähtiin elämän aikana muokkautuvana ja sekä sisäisenä että sosiaalisena ominaisuutena. Näkökulma oli lähempänä yhteiskuntatieteellistä kuin esimerkiksi psykologista tutkimusta.
Tutkimus pohjautuu fenomenologis-hermeneuttiseen metodologiaan ja aineisto analysoitiin sisällönanalyyttisin menetelmin. Empiirisenä aineistona oli käytössä eron jälkeisen vainon kohteena elävien perheiden turvallisuuden lisäämiseen ja vainoamisen ennaltaehkäisyyn keskittyvän VARJO-hankkeen kautta saadut pilottitukiryhmän nauhoitetut kokoontumiskerrat. Ryhmässä oli ohjaajien lisäksi kuusi naispuolista osallistujaa, joista osalla aineiston keruuvaiheessa vaino oli loppunut ja osa oli edelleen vainon kohteina. Aineiston perusteella oli havaittavissa, että eron jälkeinen vaino traumaattisena kokemuksena ja elämän kriisinä muuttaa sitä kokeneen naisen identiteettiä sekä aiheuttaa hänelle esimerkiksi häpeää ja syyllisyyttä. Naiset kokivat erilaisia haasteita omassa äitiydessään ja pohtivat vanhemmuuttaan vainon kokemuksissa. Toisaalta selviytymiseen liittyi naisilla oman määräysvallan vahvempi tiedostaminen sekä uudet asiat elämässä kuten esimerkiksi opiskeleminen uuteen ammattiin tai uusi, mahdollisesti parempi parisuhde.
Teoreettisena viitekehyksenä tutkimuksessa oli identiteetin käsite. Näkökulma on mielekäs, koska vainon voi nähdä elämän kriisinä ja sitä kautta olettaa sen vaikuttavan kohteena olevan naisen identiteettiin. Käsitteenä identiteetti on yleisesti paljon käytetty ja myös monipuolisesti eri tieteen aloilla tulkittu. Tässä tutkimuksessa identiteetti nähtiin elämän aikana muokkautuvana ja sekä sisäisenä että sosiaalisena ominaisuutena. Näkökulma oli lähempänä yhteiskuntatieteellistä kuin esimerkiksi psykologista tutkimusta.
Tutkimus pohjautuu fenomenologis-hermeneuttiseen metodologiaan ja aineisto analysoitiin sisällönanalyyttisin menetelmin. Empiirisenä aineistona oli käytössä eron jälkeisen vainon kohteena elävien perheiden turvallisuuden lisäämiseen ja vainoamisen ennaltaehkäisyyn keskittyvän VARJO-hankkeen kautta saadut pilottitukiryhmän nauhoitetut kokoontumiskerrat. Ryhmässä oli ohjaajien lisäksi kuusi naispuolista osallistujaa, joista osalla aineiston keruuvaiheessa vaino oli loppunut ja osa oli edelleen vainon kohteina. Aineiston perusteella oli havaittavissa, että eron jälkeinen vaino traumaattisena kokemuksena ja elämän kriisinä muuttaa sitä kokeneen naisen identiteettiä sekä aiheuttaa hänelle esimerkiksi häpeää ja syyllisyyttä. Naiset kokivat erilaisia haasteita omassa äitiydessään ja pohtivat vanhemmuuttaan vainon kokemuksissa. Toisaalta selviytymiseen liittyi naisilla oman määräysvallan vahvempi tiedostaminen sekä uudet asiat elämässä kuten esimerkiksi opiskeleminen uuteen ammattiin tai uusi, mahdollisesti parempi parisuhde.
Kokoelmat
- Pro gradut [4085]