Suomalainen käsitys kokonaisvaltaisesta kriisinhallinnasta : inhimillisillä teoilla kohti kokonaisturvallisuutta

Abstract

Pro gradu -tutkielmani käsittelee kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan lähestymistapaa. Työn tarkoituksena oli pyrkiä selvittämään, millainen on suomalainen käsitys kokonaisvaltaisesta kriisinhallinnasta ja miten kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan lähestymistapa on kehittynyt Suomessa kuluneen reilun vuosikymmenen aikana. Tarkastelu kohdentui erityisesti poliittiselle tasolle.

Tutkielman aineisto koostui sisä-, puolustus- ja ulkoministeriöiden ministereiden kriisinhallintaa käsittelevistä puheista vuosilta 2007–2018 sekä kriisinhallintaa määrittävistä strategioista, selonteoista ja hallitusohjelmista samalta ajanjaksolta. Käytin tutkimuksen metodina sisällönanalyysia. Aineiston analyysin ja tulosten tulkitsemisen apuna toimi inhimillisen turvallisuuden ja kokonaisturvallisuuden muodostama teoreettinen viitekehys.

Tutkielman mukaan suomalaisen kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan osa-alueita ovat sotilaallinen kriisinhallinta, siviilikriisinhallinta, kehitysyhteistyö, humanitaarinen apu, rauhanvälitys, ihmisoikeuspolitiikka sekä asevalvontapolitiikka. Siinä korostuu yhteistyö ja koordinaatio, mikä näkyy sitoutumisena kansainväliseen yhteistyöhön, toiminnanalojen välisenä yhteistyönä sekä vuoropuheluna kansalaisyhteiskunnan kanssa. Kokonaisvaltainen kriisinhallinta on myös globaalia vastuunkantamista sekä kansallisesta edusta huolehtimista. Tutkielman tulosten mukaan turvallisuusympäristössä tapahtuneet muutokset ovat siirtäneet painopistettä kriisinhallinnasta sotilaalliseen puolustukseen, mikä on osaltaan hidastanut kokonaisvaltaisuuden kehittymistä. Mahdollisia muita haasteita ovat poliittisen tason yksipuolinen näkemys konfliktinsykleistä sekä haasteet poikkihallinnollisen yhteistyön sekä kansallisten valmiuksien kehittämisessä.

Suomalaisen kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan onnistumiset ovat liittyneet erityisesti sukupuolten välisen tasa-arvon ja ihmisoikeuksien edistämiseen sekä rauhanvälitykseen. Analyysini mukaan nämä osa-alueet toteuttavat selkeästi inhimillisen turvallisuuden periaatteita. Kokonaisuudessaan toiminnassa korostuvat kuitenkin valtiokeskeinen toimijuus ja valtion turvallisuus. Tutkielman mukaan kokonaisvaltainen kriisinhallinta osa kokonaisturvallisuutta, jonka tavoitteena on yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaaminen. Inhimillinen turvallisuus, jota edustavat siis erityisesti gender-osaaminen, rauhanvälityksen kehittäminen ja ihmisoikeuksien aktiivinen edistäminen, on puolestaan keino lisätä kokonaisturvallisuutta.