“Istuttas saman pöydän ääressä ja puhuttas samoista asioista, niin se tois sitä yhteisöllisyyttä paljon enemmä, kuin joku väen väkisin järjestetty pikkujoulu tai joku muu.” : koulunkäynninohjaajien kokemuksia omasta ammatillisesta asemastaan koulun työyhteisössä

Abstract

Tutkielman tarkoituksena oli selvittää minkälaisena koulunkäynninohjaajat kokevat oman ammatillisen asemansa koulun työyhteisössä. Pyrimme saamaan selville millä tavoin ohjaajien ammatillista asiantuntijuutta huomioitiin koulun arjessa ja kokevatko ohjaajat olevansa osa moniammatillista peruskoulun henkilökuntaa. Lisäksi tarkoituksemme oli selvittää minkälaisista tekijöistä koulunkäynninohjaajan ammatillinen arvostus tai sen puute koostui. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostui moniammatillisen yhteistyön käsittelystä sekä koulun työyhteisön määrittelystä. Tutkimus oli laadullinen ja tutkimusfilosofisena suuntana hyödynsimme fenomenologiaa. Tutkimusaineisto kerättiin Lapissa vuosina 2016–2018. Puolistrukturoidut teemahaastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina ja niihin osallistui yhteensä kahdeksan koulutettua koulunkäynninohjaajaa, jotka työskentelivät Lapin alueen peruskouluissa. Haastatteluista saatu aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Tutkimustuloksista selvisi, että opettajilla ja koulunkäynninohjaajilla oli varsin vähän yhteistä suunnitteluaikaa tai se puuttui kokonaan, ja se hankaloitti tiedonkulkua ja työparityöskentelyn toteutumista. Myös eriävät käytänteet yhteisiin palave-reihin osallistumisesta heikensivät ohjaajien osallisuuden tunnetta kouluyhteisössä. Ongelmallisena koettiin myös ohjaajan heikot vaikuttamisen mahdollisuudet työyhteisössään. Koulunkäynninohjaajien ammattitaidon tunnustaminen ja ohjaajan näkeminen tasavertaisena opettajan yhteistyökumppanina ei tutkimuksemme mukaan vielä täysin toteudu. Kouluarjen hektisyys ja tiedonkulun puutteellisuus heikensivät ohjaajien huomioimista osana koulun henkilöstöä.