Oppilaiden luontosuhteen näyttäytyminen luontokokemuksissa

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata oppilaiden luontosuhdetta heidän luontokertomuksiensa avulla. Tutkimuksen teoreettisena perustana tarkasteltiin luonnon ja ympäristön välistä suhdetta, ympäristökasvatuksen painopisteitä sekä ympäristökasvatuksen malleista erityisesti Joy Palmerin (1998) ns. puumallia. Sen mukaan ympäristökasvatuksen ydin ilmenee kolmena ulottuvuutena: ympäristöstä oppiminen (about the nature), ympäristössä oppiminen (in the nature) sekä ympäristön puolesta (for the environment). Näistä muodostuu luontosuhteen affektiivinen, kognitiivinen ja konatiivinen ulottuvuus. Tavoitteena oli selvittää, millaisena luonto näyttäytyy oppilaille sekä mitä paikkoja oppilaat käsittävät luonnoksi. Tämän lisäksi selvitettiin, millaista tietoa ja minkälaisia tunnekokemuksia luonto oppilaille tarjoaa. Tarkoituksena oli saada mahdollisimman kokonaisvaltainen näkemys oppilaiden luontosuhteesta ympäristökasvatuksen näkökulmasta. Aihe on tärkeä, sillä varhaiset luontokokemukset ovat merkittävässä osassa luonto-suhteen muodostumisessa ja positiivinen luontosuhde taas edistää ekologista käyt-täytymistä tulevaisuudessa. Tutkimus edustaa fenomenografista menetelmää. Tutkimusaineistona on viides- ja kuudesluokkalaisten oppilaiden (N= 52) kirjoitelmat heille merkittävästä luontokokemuksesta. Oppilaiden tehtävänä oli kirjoittaa tarina aiheesta "Silloin oli kiva olla luonnossa". Tulosanalyysi perustui aineistosta muodostuvien kuvaus- ja merkityskategorioiden luomiseen. Merkityskategoriat rakentuivat aineiston sisäisen yhteenkuuluvuuden ja samankaltaisuuden perusteella hierarkisesti ja horisontaalisesti. Tulosten perusteella luonto näyttäytyi tutkimukseen osallistuneille oppilaille esteettisenä ja rauhallisena paikkana. Tämän lisäksi luonto osoittautui keskeiseksi toiminnan paikaksi sekä oppimisympäristöksi. Oppilaiden kuvailemat luonnonpaikat voitiin jakaa lähiympäristöön ja retkeilyalueisiin. Lähiympäristönä nähtiin kodin ja mökin lähimetsät ja -alueet, kun taas retkeilyalueet näyttäytyivät valmiina retkeilypaikkoina, joissa kuljettiin ennalta määriteltyä reittiä. Luonto antoi oppilaille tietoa luonnontuntemuksesta sekä vuodenkierrosta ja säästä. Luonnontuntemus näyttäytyi eri eläin- ja kasvilajien lajintunnistuksena sekä luonnon kunnioittamisena. Luonto antoi oppilaille monipuolisia tunnekokemuksia, joista keskeisimmät olivat yhdessäolo, itsensä ylittäminen, pelko ja rauhoittuminen. Tutkimus osoittaa, että lapset käsittävät ja kokevat luonnon merkittävänä ympäristönä, joka tarjoaa heille monipuolisia luontoelämyksiä. Luontoelämyksiä koettiin eniten perheen ja ystävien kanssa, mutta sen lisäksi myös koulussa ja harrastustoiminnassa. Luontokokemukset ovat merkittävässä osassa lasten luontosuhteen muodos-tumisessa, mutta sen lisäksi ympäristökasvatuksessa tulisi ottaa huomioon ympäristötietoisuuden kehittäminen, ympäristöherkkyys sekä ympäristön puolesta toimiminen. Kasvatus voisi vahvistaa ihmisen uskoa kykyyn muuttaa todellisuutta omalla käyttäytymisellään. Tutkimus antaa välineitä myös lapsilähtöisen ympäristöestetiikan kehittämiseksi osana ympäristökasvatusta.