Superyleishyödyllisten yhteisöjen veronhuojennukset erityisesti EU:n valtiontukisääntelyn näkökulmasta

Abstract

Yleishyödyllisten yhteisöjen erityisasema tuloverotuksessa perustuu niiden toimintaan yleiseksi hyväksi. Yhteiskunnallisesti merkittävää yleishyödyllistä toimintaa harjoittava yhteisö voidaan vapauttaa tietyin edellytyksin tuloverosta. Elinkeinotulon osalta edellytetään, ettei veronhuojennus merkitse vähäistä suurempaa kilpailuhaittaa. Edellytyksen tarkoituksena on varmistaa tasapuolinen kilpailuasema. Vähäinen kilpailuhaitta on kuitenkin sallittu. Taloudellista toimintaa on tavaroiden tai palveluiden tarjoaminen tietyillä markkinoilla. Myös yleishyödyllisiä yhteisöjä voidaan pitää yrityksinä, joihin sovelletaan EU:n kilpailuoikeudellisia säännöksiä. Selkeimmin taloudellisena voidaan pitää elinkeinotoimintaa. Myös vuokraustoimintaa ja voittoa tavoittelematonta toimintaa voidaan pitää taloudellisena, kun sitä harjoitetaan markkinoilla kilpailuolosuhteissa. EU:n oikeuskäytännön valossa veronhuojennusten voitaisiin katsoa täyttävän kielletyn valtiontuen tunnusmerkit, eli tuki on myönnetty valtion varoista, se on valikoiva, se vaikuttaa kilpailuun vääristämällä tai uhkaamalla vääristää sitä sekä sillä on kauppavaikutus eli se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Toisaalta veronhuojennuksista on säädetty ennen Suomen liittymistä Euroopan unioniin eikä sääntelyyn ole tehty sen jälkeen olennaisia muutoksia, joten veronhuojennuksia voitaisiin pitää voimassaolevana. Yleishyödyllisten yhteisöjen verotuksesta ja veronhuojennuksista tehtiin vuonna 2009 komissiolle kantelu, jossa pyydettiin selvittämään ovatko yleishyödyllisten yhteisöjen veronhuojennukset hyväksyttäviä yhteismarkkinoilla ja voidaanko veronhuojennuksiin soveltaa de minimis -sääntöä. Vaikka komissio ei kanteluun antamassaan vastauksessa asettanut Suomelle velvoitteita, se katsoi suotavaksi lainsäädännön saattamisen valtiontukisääntöjen mukaiseksi. Lojaliteettiperiaatteen nojalla Suomella voitaisiin siten katsoa olevan velvollisuus noudattaa komission esittämää suositusta. Vähämerkityksisen tuen (de minimis -tuki), joka ei ylitä 200 000 euron enimmäismäärää kolmen vuoden jakson aikana, ei ole katsottu vaikuttava jäsenvaltioiden väliseen kauppaan eikä vääristävän tai uhkaavan vääristää kilpailua. De minimis -sääntelyn käyttöönottamisella voitaisiin varmistaa, ettei yleishyödyllisten yhteisöjen veronhuojennukset täytä kielletyn valtiontuen tunnusmerkkejä. Koska de minimis -menettelyn käyttöönottaminen muuttaisi menettelyä, edellyttäisi se lakimuutosta.