”Ku oppii sanomaan laitosta kodiksi, niin siellä on hyvä olla” : narratiivinen tutkimus koulukodin perhekotinuorten kokemuksista
Hirsivaara, Tapio (2018)
Hirsivaara, Tapio
Lapin yliopisto
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201811151428
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201811151428
Tiivistelmä
Koulukotinuorista ja erityisesti sen perhekotinuorista on tehty tutkimusta varsin vähän. Tämä tutkimus keskittyy koulukodin perhekotinuorten koulukotiajasta saamiinsa kokemuksiin.
Tutkimuksen teoriaosassa tarkastellaan koulukotia, koulukotinuorta sekä lastensuojelua. Työssä kuvataan tutkittavien ilmiöiden säännöspohjaa, käsitteitä sekä aikaisempia tutkimuksia. Koulukotinuoren ympärille liittyviä käsitteitä lähestytään syrjäytymisen, käytöshäiriöiden ja kouluvaikeuksien kautta. Koulukotia tarkastellaan erityisenä lastensuojelullisena toimintona hoidon ja erityisopetuksen perspektiivistä.
Tutkimukselle on asetettu neljä tutkimuskysymystä. Ne kohdennetaan erityisesti koulukodin perhekotiin sijoitettujen nuorten kertomuksiin ajastaan ennen koulukotia, perhekodissa olostaan sekä tulevaisuudestaan.
Tutkimushenkilöinä on kuusi perhekotinuorta, joiden elämänvaihe oli kaikilla sama: koulukotivaihe oli heillä takana, he olivat lähteneet pois koulukodista ja olivat toisen asteen opintojen alkuvaiheessa. Tutkimusaineisto on hankittu avoimella teemahaastattelulla. Tulosmetodina ja tulosanalyysin perustana on narratiivinen menetelmä.
Tutkimustulokset osoittavat, kuinka perhekotinuorten elämää ennen koulukotia kuvasi koulunkäynnin vaikeudet ja häiriökäyttäytyminen, joka johti lastensuojelun asiakkuuteen ja eri tuloreittien kautta laitossijoitukseen koulukodin perhekotiin. Koulukotinuoret ovat erityisessä syrjäytymisvaarassa, erityisesti kouluvaikeudet ja peruskouluaikaiset käytöshäiriöt nousevat tutkimustuloksista esiin. Tuloksissa nuoret kertovat koulukodin roolista rajojen asettajana ja korjaavana tekijänä syrjäytymiskehitykselle. Tuloksissa tulee myös esiin perhekodin merkitys kodinomaisena ja yhteisöllisenä ympäristönä nuorille. Tulokset osoittavat nuorten pitävän erittäin tarpeellisena kokemaansa lastensuojelun interventiota.
Tutkimus antaa välineitä lastensuojelun kehittämiseksi. Koulukotityö on arvokasta.
Tutkimuksen teoriaosassa tarkastellaan koulukotia, koulukotinuorta sekä lastensuojelua. Työssä kuvataan tutkittavien ilmiöiden säännöspohjaa, käsitteitä sekä aikaisempia tutkimuksia. Koulukotinuoren ympärille liittyviä käsitteitä lähestytään syrjäytymisen, käytöshäiriöiden ja kouluvaikeuksien kautta. Koulukotia tarkastellaan erityisenä lastensuojelullisena toimintona hoidon ja erityisopetuksen perspektiivistä.
Tutkimukselle on asetettu neljä tutkimuskysymystä. Ne kohdennetaan erityisesti koulukodin perhekotiin sijoitettujen nuorten kertomuksiin ajastaan ennen koulukotia, perhekodissa olostaan sekä tulevaisuudestaan.
Tutkimushenkilöinä on kuusi perhekotinuorta, joiden elämänvaihe oli kaikilla sama: koulukotivaihe oli heillä takana, he olivat lähteneet pois koulukodista ja olivat toisen asteen opintojen alkuvaiheessa. Tutkimusaineisto on hankittu avoimella teemahaastattelulla. Tulosmetodina ja tulosanalyysin perustana on narratiivinen menetelmä.
Tutkimustulokset osoittavat, kuinka perhekotinuorten elämää ennen koulukotia kuvasi koulunkäynnin vaikeudet ja häiriökäyttäytyminen, joka johti lastensuojelun asiakkuuteen ja eri tuloreittien kautta laitossijoitukseen koulukodin perhekotiin. Koulukotinuoret ovat erityisessä syrjäytymisvaarassa, erityisesti kouluvaikeudet ja peruskouluaikaiset käytöshäiriöt nousevat tutkimustuloksista esiin. Tuloksissa nuoret kertovat koulukodin roolista rajojen asettajana ja korjaavana tekijänä syrjäytymiskehitykselle. Tuloksissa tulee myös esiin perhekodin merkitys kodinomaisena ja yhteisöllisenä ympäristönä nuorille. Tulokset osoittavat nuorten pitävän erittäin tarpeellisena kokemaansa lastensuojelun interventiota.
Tutkimus antaa välineitä lastensuojelun kehittämiseksi. Koulukotityö on arvokasta.
Kokoelmat
- Pro gradut [4080]