Merkittävät ympäristövaikutukset suunnittelutarveharkinnassa

Abstract

Suunnittelutarvealueista säädetään vuonna 2000 voimaan tulleessa maankäyttö- ja rakennuslaissa. Suunnittelutarvealuetta koskevan sääntelyn tavoitteena on määritellä sellaiset alueet, joilla yleinen etu edellyttää rakentamisen tavanomaista yksityiskohtaisempaa suunnittelua. Sääntelyn taustalla on ajatus siitä, että suunnittelutarvesääntelyn piiriin kuuluva maankäyttö suunnittelemattomana aiheuttaisi taloudellisesti, yhdyskuntarakenteellisesti tai ympäristöllisesti haitallista kehitystä. Lain voimaan tulosta vuoden 2011 loppuun mennessä on käsitelty noin 31 400 rakennuspaikkaa koskevaa suunnittelutarveasiaa.

Yleisen suunnittelutarvealuesäännöksen, MRL 16.1 §:n, mukaan sellaiset alueet, joiden käyttöön liittyvien tarpeiden tyydyttämiseksi on syytä ryhtyä erityisiin toimenpiteisiin, kuten teiden, vesijohdon tai viemärin rakentamiseen, ovat suoraan lain nojalla suunnittelutarvealueita. Tällaiselle alueella rakennettaessa rakennushankkeen tulee täyttää yleisten rakennusluvan edellytysten lisäksi MRL 137 §:n rakennusluvan erityiset edellytykset. MRL 16.2 §:n mukaan suunnittelutarvealueita koskevia säännöksiä sovelletaan myös sellaiseen rakentamiseen, joka ympäristövaikutustensa merkittävyyden vuoksi edellyttää laajempaa rakennuslupaharkintaa. Tällöin pääasiassa rakennushankkeen ominaisuudet edellyttävät tavanomaista laajempaa rakennuslupamenettelyä, kun taas 16.1 §:n soveltamisen arviointi kohdistuu ensi sijassa rakennuspaikkaan.

Tutkielman tarkoituksena on tulkita MRL 16.2 §:ää, jonka soveltamisalaa määrittää keskeisesti ympäristövaikutuksen käsite. Tätä käsitettä ei ole määritelty maankäyttö- ja rakennuslaissa eikä laissa viitata mihinkään muuhun määritelmään. Tulkitsen säännöstä lainopin menetelmällä ja hyödynnän tulkinta-aineistonani pääasiassa oikeuskäytäntöä, lain esitöitä sekä oikeuskirjallisuutta.