Elinikäinen oppiminen : ikääntyvä työntekijä omassa työssään oppimassa

Abstract

Tämän Pro gradu -tutkielman aiheena on ikääntyvien työntekijöiden omassa työssä oppiminen. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää mitä erityispiirteitä liittyy ikääntyvän työntekijän työssä oppimiseen ja millä keinoin työssäoppimista voidaan tukea. Tutkimus on kvalitatiivinen, ja sen tieteenfilosofinen tausta pohjautuu hermeneuttis-fenomenologiseen lähestymistapaan. Aineisto on kerätty haastattelemalla viittä yli 45-vuotiasta sosiaali- ja terveysalalla työskentelevää, korkeintaan toisen asteen koulutuksen suorittanutta työntekijää. Aineisto on analysoitu soveltaen teorialähtöistä sisällönanalyysiä.

Erityispiirteinä näyttäytyi iän mukanaan tuomat aistitoimintojen heikkenemiset, kokemus ja varmuus työskennellä, kyky hahmottaa laajempia kokonaisuuksia ja suunnitella toimintaa. Ikääntyvä työntekijä oppii yhdistelemällä uutta jo olemassa olevaan tietoon ja kokemukseen, sekä hyödyntää reflektointia. Tiukasti vanhoihin toimintatapoihin juurtuminen nähtiin esteenä oppimiselle. Työssä oppimista voi tukea muun muassa pitämällä huolta fyysisestä kunnosta ja riittävästä levosta, tilojen tarkoituksenmukaisella käytöllä ja valaistuksella, joustavalla työvuorosuunnittelulla, työilmapiirin kehittämisellä, lisäresurssien palkkaamisella, työyhteisöä luotsaavan esimiehen johtamisosaamisella sekä henkilökohtaisella työntekijän opastamisella esimerkiksi tietojärjestelmien käyttöön.

Aineistosta nousi vahvasti esille sosiaali- ja terveysalaan kohdistuneet säästöt. Säästöt näkyivät kiireenä sekä kuormittavuutena, ja niiden vaikutukset heijastuivat myös oppimismahdollisuuksiin. Esimiestyöhön kohdistui paljon odotuksia, mutta mikä on työntekijän vastuu omasta työyhteisöstään ja siinä oppimisesta?