Lapsen edun arvioiminen perheenyhdistämisessä
Puotiniemi, Heidi (2018)
Puotiniemi, Heidi
Lapin yliopisto
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201812171521
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201812171521
Tiivistelmä
Tämä on oikeusdogmaattinen tutkimus lapsen edusta ja sen arvioimisesta korkeimman hallinto-oikeuden perheenyhdistämistä koskevissa vuosikirjapäätöksissä. Tutkimuksen tavoitteena on luoda havainnollinen koonti seikoista, joita pidetään lapsen edun arvioimisessa merkityksellisinä sekä selvittää minkälaisia ratkaisuja pidetään lapsen edun mukaisina.
Kun ulkomaalaisasiassa päätöksenteko koskee alle 18-vuotiasta henkilöä, on lapsen etu otettava huomioon lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan ensisijaisesti, vaikka ulkomaalaislain sanamuoto edellyttää vain erityistä huomion kiinnittämistä lapsen etuun. Lapsen etu on joustava oikeusnormi, joka korostaa perustelujen merkitystä, mutta jonka arviointi on koettu haasteelliseksi. Tulkinta-apua voidaankin hakea esimerkiksi lastensuojelulaista. Lapsen etu tulee määrittää tapauskohtaisesti käyttäen lapseen itseensä, hänelle läheisiin ihmisiin sekä hänen elinympäristöönsä liittyviä seikkoja. Valtiolla ei ole lähtökohtaista velvollisuutta sallia perheenyhdistämistä alueellaan. Perhesiteeseen perustuvalla oleskeluluvalla ulkomaalainen voi toteuttaa oikeutta suojattuun perhe-elämään, mutta sen myöntäminen edellyttää perheenyhdistämisdirektiivin ja ulkomaalaislain mukaisten edellytysten täyttymistä. Lähtökohtaisesti tosiasiallinen perhe-elämä toteuttaa lapsen etua, mutta lapsen edulle ei ole säädetty ulkomaalaislaissa sellaista painoarvoa, että sen perusteella voitaisiin myöntää oleskelulupa taikka poiketa jostakin oleskeluluvan edellytyksestä, toimeentuloedellytystä lukuun ottamatta.
Lapsen etu on jokaisen lapsen oikeus, jonka tulee toteutua tehokkaasti käytännön ratkaisutilanteissa. Korkein hallinto-oikeus toteuttaa lainsäätäjän näkemystä lapsen asemasta ulkomaalaisasioissa, mutta lapsen etu ei kuitenkaan tule arvioitavaksi jokaisessa lasta koskevassa perheenyhdistämispäätök-sessä. Lapsen edun oikeuslähteet tunnetaan hyvin, mutta sen arviointi on tästä huolimatta kapeaa, sillä se rajoittuu usein vain fraasinomaisiin toteamuksiin.
Kun ulkomaalaisasiassa päätöksenteko koskee alle 18-vuotiasta henkilöä, on lapsen etu otettava huomioon lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan ensisijaisesti, vaikka ulkomaalaislain sanamuoto edellyttää vain erityistä huomion kiinnittämistä lapsen etuun. Lapsen etu on joustava oikeusnormi, joka korostaa perustelujen merkitystä, mutta jonka arviointi on koettu haasteelliseksi. Tulkinta-apua voidaankin hakea esimerkiksi lastensuojelulaista. Lapsen etu tulee määrittää tapauskohtaisesti käyttäen lapseen itseensä, hänelle läheisiin ihmisiin sekä hänen elinympäristöönsä liittyviä seikkoja. Valtiolla ei ole lähtökohtaista velvollisuutta sallia perheenyhdistämistä alueellaan. Perhesiteeseen perustuvalla oleskeluluvalla ulkomaalainen voi toteuttaa oikeutta suojattuun perhe-elämään, mutta sen myöntäminen edellyttää perheenyhdistämisdirektiivin ja ulkomaalaislain mukaisten edellytysten täyttymistä. Lähtökohtaisesti tosiasiallinen perhe-elämä toteuttaa lapsen etua, mutta lapsen edulle ei ole säädetty ulkomaalaislaissa sellaista painoarvoa, että sen perusteella voitaisiin myöntää oleskelulupa taikka poiketa jostakin oleskeluluvan edellytyksestä, toimeentuloedellytystä lukuun ottamatta.
Lapsen etu on jokaisen lapsen oikeus, jonka tulee toteutua tehokkaasti käytännön ratkaisutilanteissa. Korkein hallinto-oikeus toteuttaa lainsäätäjän näkemystä lapsen asemasta ulkomaalaisasioissa, mutta lapsen etu ei kuitenkaan tule arvioitavaksi jokaisessa lasta koskevassa perheenyhdistämispäätök-sessä. Lapsen edun oikeuslähteet tunnetaan hyvin, mutta sen arviointi on tästä huolimatta kapeaa, sillä se rajoittuu usein vain fraasinomaisiin toteamuksiin.
Kokoelmat
- Pro gradu -tutkielmat [4505]