Määräävän markkina-aseman väärinkäytön muotojen vakavuuden arviointi

Abstract

Tutkielmassa tutkitaan määräävän markkina-aseman väärinkäytön muotoja siitä näkökulmasta, mitkä niistä ovat vakavimpia. Ajatuksena on, että kuten kilpailunrajoituksista myös määräävän aseman väärinkäytön muodoista on löydettävissä vakavimmat muodot. Oikeusvarmuus voisi parantua, jos komission suuntaviivoihin sakkojen laskennasta otettaisiin olettama vakavimmista määräävän aseman väärinkäytöistä annettavien sakkojen sijoittumisesta sakkoasteikon yläpäähän. Pääasiassa tutkielma perustuu EU:n tuomioistuimen ratkaisuista löydettäviin oikeusohjeisiin. Tutkielmassa käytetään lainopillista metodia.

Tutkimus aloitetaan tutkimalla ensin määräävää markkina-asemaa ja sen väärinkäyttöä yleisesti. Tämän jälkeen väärinkäytön muotoja käsitellään niiden piirteiden kautta.

Tutkielmassa asetetaan kriteerit väärinkäytön muotojen vakavuuden arvioinnille. Kriteerit,on johdettu kartellien kilpailulle haitallisista vaikutuksista. Sitten tutkielmassa arvioidaan väärinkäytön muotoja yksitellen perustuen niiden erityispiirteisiin sekä siihen, kuinka niiden kilpailua rajoittavia vaikutuksia on arvioitu oikeuskäytännössä ja oikeustieteellisessä kirjallisuudessa. Lopuksi väärinkäytön muodot jaotellaan kolmeen ryhmään niiden vakavuuden perusteella.

Tutkielman johtopäätös on, että saalistushinnoittelu on vakavin määräävän markkinaaseman väärinkäytön muoto. Vakavia ovat hintaruuvi, hintasyrjintä, toimituksista kieltäytyminen ja yksinostovelvoitteet. Vakavia vähäisempiä ovat ylihinnoittelu, alennusjärjestelmät sekä sitominen ja niputtaminen.