Avioliittolain mukainen puolisoiden välinen elatusvelvollisuus erityisesti puolisolle tuomitun elatuksen näkökulmasta

Abstract

Tämän maisteritutkielman aiheena on avioliittolaissa (234/1929) säädeltävä puolisoiden välinen elatusvelvollisuus, ja tarkastelun painopiste on kohdistettu erityisesti puolisolle tuomittaviin elatusapuihin. Puolisolle tuomittu elatus käsittää puolison oikeuden elatusapuun avioliiton aikana sekä poikkeuksellisesti sen jälkeen. Tutkielmassa selvitetään, milloin, millaisissa tilanteissa ja millä perusteilla puoliso voidaan tuomita suorittamaan elatusapua toiselle puolisolle. Selvittämällä elatusapujärjestelmän tämänhetkistä tilaa suomalaisessa oikeusjärjestelmässä, pyritään tutkielman johtopäätöksenä saamaan vastaus myös siihen, mikä elatusjärjestelmän merkitys nykyisessä yhteiskunnassa on ja onko elatuksesta ylipäätään tarvetta säännellä, sillä suurimmassa osassa perheitä on kaksi palkkaa ja kaksi elättäjää. Avioeroelatuksen näkökulmasta osituksella ja sen lopputuloksella voi olla merkitystä taloudellisesti heikomman puolison elatuksen tarpeeseen. Tästä syystä tutkielmassa tarkastellaan tarvittavin osin myös elatusjärjestelmän ositusliitännäisiä seikkoja, erityisesti osituksen sovittelun ja elatusjärjestelmän liittymäpintoja. Tutkielma on metodiltaan oikeusdogmaattinen eli lainopillinen. Tutkimuksen lähteinä käytetään lainsäädäntöä, lainvalmisteluaineistoa, oikeuskirjallisuutta sekä oikeuskäytäntöä. Avioliittolain elatusjärjestelmän lähtökohtana on puolisoiden velvollisuus avioliiton aikana kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja toistensa elatukseen. Jos puoliso ei täytä lain mukaista elatusvelvollisuuttaan tai puolisot muuttavat erilleen asumaan, tuomioistuin voi velvoittaa toisen puolison suorittamaan elatusapua toiselle puolisolle. Elatusvelvollisuus päättyy avioeroon, jonka jälkeen puolisoiden tulee pääsääntöisesti vastata itse omasta elatuksestaan. Avioliittolaki mahdollistaa kuitenkin elatuksen jatkumisen myös avioeron jälkeiseen aikaan, mutta vain erittäin poikkeuksellisesti. Avioliittolain avioeron jälkeistä elatusapua koskeva säännös sisältää kolme edellytystä elatusavun tuomitsemiselle: elatuksen tarve, toisen puolison elatuskyky sekä se, että elatusavun vahvistaminen on muihin seikkoihin nähden kohtuullista. Tutkielman johtopäätöksenä voidaan todeta, että elatusapujärjestelmällä on hyvin marginaalinen merkitys nykyisessä yhteiskunnassa. Varsinkin avioeron jälkeistä elatusapua tuomitaan harvoin, ja silloinkin edellytyksenä on pitänyt olla selvä syy-yhteys elatuksen tarpeen ja avioliiton välillä. Elatusapujärjestelmän säilyttämiselle avioliittolaissa on kuitenkin edelleen perusteita kaikkein räikeimpien tilanteiden korjaamista varten, on sitten kyse avioliiton aikaisen elatuksen häiriötilanteen korjaamisesta taikka puolison pitkän kotona olon ja sen myötä heikentyneen taloudellisen tilanteen hyvittämisestä.