Valtion perusta ja henki : Hans Kelsen ja Carl Schmitt valtiosääntöoikeuden vastaparina

Abstract

Tässä tutkielmassa erittelen ja tulkitsen kahden tunnetun oikeusteoreetikon, Hans Kelsenin (1881–1973) ja Carl Schmittin (1888–1985), näkemyksiä valtiosääntöoikeuden alalla. Sidon heidän teorioitaan sekä Weimarin että Suomen perustuslakiin ja uudempaan suomalaiseen oikeuskirjallisuuteen. Tällä tavalla pyrin jäsentelemään valtiosääntöoikeudessa toistuvia ilmiöitä niin valtion perustan kuin hengenkin osalta. Lähestyn aihetta laadullisen tutkimuksen, oikeusvertailun ja oikeushistorian keinoin. Tutkielmassa osoitan, että Kelsenin ja Schmittin teoriat ovat lähes toistensa vastakohtia. Kelsen edustaa oikeuspositivismia ja ymmärtää demokratiaa liberalistisesti. Hän katsoo, että perustuslaki on laki muiden yläpuolella ja näkee turvan valtiomuodolle perustuslakituomioistuimen harjoittamassa tinkimättömässä oikeustieteessä. Schmitt edustaa todellista järjestys- ja toteutusajattelua ja ymmärtää demokratiaa konservatistisesti. Hän katsoo, että valtiosääntö on normeja muiden joukossa ja näkee takeen valtiomuodolle valtionpään harjoittamassa vastuullisessa politiikassa. Molemmat teoreetikot ovat näkemyksissään ehdottomia. Tutkielmassa esitän jungilaisen mallin, jolla kuvaan Kelsenin valtiosääntöajattelun dualistista luonnetta ja Schmittin valtiosääntöajattelun monistista luonnetta. Liitän lisäksi Kelsenin juutalais-kristilliseen henkeen, länsimaiseen liberalismiin ja moderniin maailmankatsomukseen siinä missä Schmittin kreikkalais-roomalaiseen henkeen, eurooppalaiseen konservatismiin ja klassiseen maailmankatsomukseen. Kuvaan mallilla myös teoreetikkojen välistä suhdetta, jossa kelseniläisittäin nähdään Schmitt pimeänä vastavoimana ja schmittiläisittäin nähdään Kelsen pimeänä puolinaisuutena. Jungilaisen psykologian perusteella Kelsenin ajatuksilla on valtion henkeä dissosioiva vaikutus kun taas Schmittin ajatuksilla on valtion henkeä integroiva vaikutus. Tutkielmassa totean, että Weimarin ja Suomen perustuslait ovat hyvin samankaltaisia säädöksiä. Ne vaalivat mekanistista perustaa valtion tahdonmuodostuksessa, jota ohjaavat ja rajaavat toisaalta niiden sisältämät liberalistiset ainekset. Katson, että Weimarin ja Suomen perustuslakien puitteissa harjoitetaan valtiosääntöoikeutta, jossa toistuvat monet Kelsenin näkemyksille ominaiset piirteet.